Kah pitkästä aikaa. 
Mulla on ollut kyllä aikaa kirjoittaa, mutta ei mielenkiintoa. Aika ankara masennuskausi jyllää tällä hetkellä, eikä jotenkin saa mitään aikaiseksi. Kamalat ahdistukset ja paranoiat vaan pään sisällä rullailee. Mutta eipä sille mitään mahda. Koitan nyt vähän edes ryhdistäytyä. Dieettikin mennyt vähän plörinäksi :( ( Ja siis ei, en usko, että olen laihtunut vuoden sisällä yhtään grammaa) Siitä todeisteena teille parit vaatekuvat meikäläisestä. Että laardia riittää! Auttais edes vähän asiaa jos mulla olis isompi pää. Mullahan on ihan oikeastikin niin pieni pää, että mulle lasten päähineet ja 1-4v taaperoiden pipot on sopivia.

Oon nyt ihan siirtynyt tohon teinien suosimaan peilin kautta kuvaamiseen. Ihan vaan siksi, että mä en jaksa viritellä kameraa olkkariin sillain, että saisin kuvan muustakin kuin jaloistani.
Oikeanpuoleisessa kuvassa mulla on päällä Monkista ostettu liian pieni mekko. Ahtaudun siihen väkisin, koska se on mun mielestä söpö. Valkoiset kaulukset ei vaan oikein näy tukan takaa. Tai noiden leukojen. YÖKKK!!
Talvi on kamalaa aikaa mulle syömisten takia. Kokoajan kamala tarve ahtaa kitusiinsa jotain lämmintä kiinteää ravintoa. Ja nimenomaan lämmintä.

Mutta jaa, mitäs muuta tässä on ollut. Käytiin ainakin katsomassa pyynikin näkötornin valoinstallaatiota!

Ja eräänä suojapäivänä tehtiin naapurin Mirkan kanssa lumihommia! Nimittäin kissa, ruma lumilyhty ja vesipäinen lumiorava! Ja vesipäinen oon kyl minäkin. Miten musta tuntuu että musta saa nykyään vaan ihan vitun kammottavia kuvia. Ja asiaa ei auta se, että ison osan ajasta en viitsi edes harjata hiuksiani. Ennen jaksoin sentään edes vähän pitää ulkonäöstäni huolta. Nykyään hyvä jos rintsikat jaksan pukea. Niin mutta se orava!

Oli kyl älyttömän hauskaa riekkua tossa pihalla kolme tuntia ja pyllistellä ja huhkia.

Sais pian tulla taas suojakeli niin pääsis tekemään uusia lumiukkoja tai muita epämuodostuneita elukoita!
Viikonloppuna olis tiedossa ulkona syömistä äiti-tytär-meiningillä ja peli-iltaa mutsilla muutaman hengen kesken. Et jotain edes.
Mutta siis, ei tästä kirjottamisesta nyt meinaa tulla mitään kun pää lyö täysin tyhjää. Voisin rutista vaikka huomenissa yhestä ankeesta firmasta.

Joo, en keksinyt mitään hauskaa tai omaperäistä otsikkoa. Ja anteeksi taas hidas postaustahtini! Mutta mulla on kerrankin pätevä (ainakin mun mielestä) syy! Ja annan siitä kuvavihjeen:

That's right. Olen nyt hieronut tuota peliä melkein 40 tuntia. Se ei itseasiassa ole edes kovin paljon, kun saatan oikein zoneissani lätkytellä sen 12h päivässä. Eilen onneksi naapurin Mirka keskeytti mun pelailut hyvällä syyllä, mikä samalla oli hyvinkin erikoinen ja uudenlainen elämys. Nimittäin taloyhtiön lenkkisauna, missä oli alastomia naapureita. Ja minäkin siinä reteesti tissit ja maha löllyen nakuilin naapureiden edessä. On tää suomalainen saunakulttuuri vaan erikoista. Ja erikoisinta on se, että olo oli hyvinkin vapautunut, vaikka varuiksi otin mukaan saunapyyhkeenkin. Ja tuli puhdas typykkä meikäläisestä myös! Yks naapurin rouva kyllä nopeasti vilkaisi mun nännikoruja hieman hämmentyneenä. Ei onneksi sentään sanonut niinkun kerran yksi lapsi uimahallissa, että "kato äiti tolla tädillä on tisseissä korvakorut!!!". Terävä huomio, lapsukainen...

Jaa ja olihan tuossa pyhät ja vuodenvaihdekin. Joulunpyhien jälkeen me suoritettiin molemmat shoppauksellisia toimenpiteitä. Tilailin pari konad-juttua caesarsshopista, jota suosittelen lämpimästi. Kävin myös kenkäkauppoja läpi, mutten löytänyt mieleisiä kenkiä. Bronxista sen sijaan löytyi ihana iron fistin toppi!

Huom, taaskaan mun päällä se ei ole löysä... Niin ja ostin myös yhden överihalvan trikoomekkovirityksen one waysta. Sit jotain t-paitaa ja muuta yleishyödyllistä mustaa ei minkään erikoisen näköistä. Ja multa poistettiin taas yksi hammaskin. Huraa, taas askel lähempänä tekareita....

Ikeassakin kävimme Karin ja Nikon kanssa syömässä lihapullia. Oli mulla itseasiassa yksi ostoskin sieltä, nimittäin neljäs dvd-hylly:

Mahtuuvatpa leffat olemaan vähän väljemmin. Ja leffoista puheenollen, ostettiin myös blu-ray-soitin. Plus parit leffat. Lähti itseasiassa vähän lapasesta alelaareilla, sillä hommattiin Texas chainsaw massacxre, itse ilkimys, resident evil joku jotain jotain, mars attacs, batman (burtonin), the book of eli, hurt locker ja we were soldiers combo sekä survival of the dead.

Ja sit tein maailman parhaan leffalöydön!! Nimittäin tämän:

TAKKAVIDEO!!! Mua rupes naurattamaan toi kaupassa niin lujaa, että tohdin siihen euron sijoittaa. Huomatkaa kohtalokkaat "see the heat" ja "fireplace the dvd"-tekstit! Takana on myös hämmentävä tekstinpätkä:
"FIREPLACE, the ideal program for everyone! Little kids can watch for hours, a perfect background for dinnerparties and an original gift for people who have got everything."

Miks just pikkulapset haluaa katsoa tuntikaupalla takkavideota!?

Uusivuosi me oltiin mun mutsilla. Tai no puol kymmeneen saakka. Pelailtiin trivial pursuittia ja syötiin fajitaksia. Sit me riennettiin katsomaan ratinanrannan ilotulitusta mikä oli tampere-mittapuulla oikeinkin hieno. Siitä tultiin himaan. Kari nukahti jo puoliltaöin ja mä sit piipahdin vielä lasillisella yläkerran naapureilla kun kutsuivat. Oli itseasiassa ihan älyttömän mukava vuodenvaihde! Eikä ollut mitään krapulaakaan niistä parista hassusta drinkistä mitä päivän aikana imailin.

Maanantaina käytiin kaupungilla käppäilemässä ja kiinalaisessa syömässä. On ollut tosi leppoisaa. Maanantaina vaan tein sen virheen, että löin tekotukkaa päähän ja jätin hiukset auki. Tuli nimittäin naaman kokoisia märkiä lumihiutaleita heti kun ulos pääsi, joten nää mun valkeat kuidut tässä ei lakan liimaaman tukan takia kauhean hyvin näy, mutta jonkun käsityksen saa.

Niitä kurkisteli sivuilta myös. Laitan nuo uudelleen huomenna päähän kun menen Soinnun loppiaisaaton naistenbileisiin, joten josko uuden kuvan nappaisin, missä en myöskään näytä noin disorientoituneelta duckfaceni kanssa!

Eli välipäiviin on kuulunut paljon tölkkicolaa, saunomista, pelaamista, shoppailua ja rentoilua. Aniin ja yks traaginen juttu!!! Vielä traagisempi kuin hampaanpoisto! Jouduin lähettämään mun ziperall-haalarin takaisin :C Saan kyllä uuden tilalle, mutta kun ne alunperinkin sössi ruotsissa ne tilaukset, niin se piti lähettää takaisin, että tulee tilaus oikein suomeen. Eli saan haalarini vielä takaisin! Aion hamassa tulevaisuudessa tilata sieltä myös mustan samanlaisen löhöasun, jos tulee vaikka jotain mummolareissuja tms, missä ryvettyy. Pinkkivalkoinen on arempi väreiltään.

Kertokaahan tekin hei teitin välipäivistä ja joululomista!

Lopuksi laitan kaksi kuvaa missä Muru ninjailee.

Shoppailuähkyinen materialisti-

Noniin, nyt kun on käpy totaalisesti palanut ja hermoja kiristää, voin tula kirjoittamaan blogia kaula kiristellen ja otsasuonet pullistellen.
Syitä hermoromahduksen partaalla keikkumiseen on kaksi. Mun joululahjani zelda skyward sword, jonka eka pomo tuntuu ihan mahdottomalta ja hinkattuani kapulan kanssa ja huudettuani "saatanan trikoopaska kuole jo!!!!" puolisen tuntia, oli pakko lopettaa. Ja asiaa ei auta joku idiootti naapuri, jonka mielestä on ilmeisesti hauskaa hyppiä tasajalkaa niin, että juomalasiin ilmestyy meidän asunnossa renkaat tärinästä.

Ja mitäkö muuta tässä on tapahtunut? Kaikkea ja ei mitään. Pääasiassa ennen joulua joululahjaostoksia ja joululahjojen nypläilyä. Saldona Karille uudet siberian gaming-kuulokkeet (siberia steelseries 5xb), kolme erilaista kaulahuivia ja virkattuja kukkia rintakoruiksi.
Maalailin yhden taulunkin, josta en tajunnut ottaa kuvaa lähettäessäni sen eteenpäin.

Oli myös erittäin traumaattinen hammaslääkärireissu. Mulla alkoi yllättäen hammassärky ja sain onneksi varattua ajan samalle päivälle. Mun suuhun työnnettiin puudutuspiikkejä vissiin kuusi kun sanoin että ei meinaa oikein puutua. Sain jotkut hemmetin kuulokkeet korville, että rentoudun radiota kuunnellessa. On vaan vähän vitun vaikeaa rentoutua kun tehdään tulehtuneeseen puutumattomaan hampaaseen juurihoitoa, samalla kun saan paniikkikohtausta, hammashoitaja pitää mun päästä kiinni, huudan ja itken ääneen ja saan paniikkikohtauksen. Ja niistä luureista kuului joku Kari Tapion helvetin kamala joululaulu. Oli kyl aivan mahtava reissu. Ja ylihuomenna uusiks. Mahtavaa.
Tekis mieli nyhtää loputkin palikat suusta ja muuttaa jenkkeihin etelään maalle niin ei huonot hampaat haittaa.

Mua ahdistaa ihan hirveesti nää ilmat. Olen syksyn ystävä, mutta nyt olisi jo talven aika. Musta ei ole missään vaiheessa tuntunut sille että joulu olisi tullut tai mennyt tai mitään. Aattoaamuna koitin virittäytyä joulutunnelmaan antamalla Karille lahjan ja katsomalla joulupukin kuumaa linjaa ja lumiukkoa. Tupakalla käydessä kuitenkin ensimmäisenä silmissä on kukkivat kehäkukat ja naapuripihan kirkkaanvihreä nurmikko. Kiitti vaan mutta ei tunnu joululta.

Jouluaatto 2011:

Joulufiilis saapui etäisesti pimeän tultua, kun ei enää näkynyt pihalle. Ei maistunut joulukinkku. Karjalanpaistikaan ei maistunut. Suklaa ei maistu oikein sekään. Kaloja oli äippä sentään aatoksi hommannut, sillä perinteiden mukaisesti oltiin siellä aattopäivä ja -ilta.
Ruuan jälkeen jaettiin lahjoja. Kari sai uusimman Kingin kirjan (kuvun alla) ja lahjakortin. Kimppaan saatiin taas mutsin survival-pack, eli pastoja, tuc-keksejä, herkkusieniä, tonnikalaa, parmankinkkua, leffalippujakin oli. Mä sain sitten vielä uuden föönin, osiksen hiuslakkaa, rahaa, lahjakortin, meikkisiveltimiä ja sen sellaista. Ja Karilta tietty sen kauan haaveilemani zelda skyward sword special edition packin, jossa oli uus kapula, peli ja pelimusaa levyllä.

Eilen, eli joulupäivänä rullailtiin sitten Karin vanhemmille ja saatiin heti ekana lahjoja sylit täyteen! Saatiin villasukat ja setelit!. Kari sai lahjakorttia, sukkaa, kalsaria jne jne mitä nyt miehille aina ostetaan. Sit me saatiin jäätelökone!

Tein tänään jo testierän, ja hyvää oli. Vaikkakin jäätelö oli hyvin sulavaista (mulla ei ollut pakkasessa kulhot ihan sitä vaadittua 24 tuntia, vaan noin 15h) ja sitä tulee TODELLA VÄHÄN kerralla (n. 3dl). Mutta ehkä se on ihan hyväkin! Kyllä se reilu desi mulla makeannälän tyydytti. Hetkeksi. Aion kokeilla myös frozen yoghurtia tuolla vempeleellä.
Ja sit joulupuuki yllättikin mut ja toi mulle niin ihanan jutun, etten varmaan ikinä riisu sitä! BEHOLD!!!

Kari ja Niko jotain huonoja vitsejö heitteli toisessa huoneessa, ja tuli tollanen typerä kuva :D No, mut mun ziperall-haalari on aivan ihana. Ainoastaan hirvittää toi väri, koska olen ihan hirveä sotkemaan. Tuo päällä en voi syödä spaghettia! Karin mielestä olen tuo päällä söpö :3 Niko kuvaili sanalla "sympaattinen" :D

Lahjojen jälkeen syötiin ja vietettiin yhdessä aikaa koko päivä. Ja kinkkukiintiö on taas aikalailla vuodeksi täynnä. Mulle riittää se viis viipaletta kolmeen päivään. Ja joulutorttuja en enää kiitos vain halua yhtäkään.
Illansuussa haettiin Niko sen porukoilta naapurikylästä ja huruteltiin takaisin tampereelle istuskelemaan iltaa meitin kämppään.

Mitäs kaikkea teille se pukki toi? Ja miten te vietitte joulua?

Huomenna olis ajatuksena mennä piipahtamaan ikeassa. Ajattelin meille vielä yhden dvd-hyllyn ostaa, niin mahtuu leffat ja pelit kunnolla hyllyyn. Vois myös ostella vähän raappahousuja ja kahtella jos alennusmyynneissä olis jotain ihan helvetin halpaa. Eipä mulle paljoa sitä shoppailurahaa loppuviimein jäänyt, kun piti tässä pyhienkin aikana ostaa juotavaa kotiin ja tupakkaa yms.

Nyt on toiveena, että välttyisin siltä joulunjälkeiseltä masennukselta, kun oli vähän niinkuin jouluton joulu. Seuraavat kekkerit onkin sitten uudenvuoden vietot. Ilta ainakin menee mutsilla hengatessa ja ruokaakin kuulemma on. Mun olis tarkoitus nypeltää kakku jälkiruuaksi. Jotenkin jo valmiiksi sellanen olo, että ajoissa himaan ja maate. En tiedä mikä niin masentaa. Ehkä se, että aurinko paistaa, enkä saanut talvea. Ja nyt on joulukin mennyt, joten ihan sama tuleeko se lumi sit ollenkaan. BLAAH!

Taidan heittää haalarin päälle ja mennä pelaamaan zeldaa (lue: huutamaan ja kiukuttelemaan lapsellisesti)! Ja ennenkaikkea nautin siitä, että mulla on Kari kaverina kotusalla vielä melkein kaksi viikkoa!

 Anteeksi suuresti blogihiljaisuuteni! Koitan ryhdistäytyä pyhien aikana!

Hyvää itsenäisyyspäivää kanssaihmiset, kotimaiset ja ulkolaiset. 

Se on ehkä jollain tapaa tullut selväksikin, että mä en ole mikään suuri patriootti. Mutta itsenäisyyspäivässä on kivoja perinteitä, jotka yleisesti liitän joulunodotukseen. Tänä vuonna valitettavasti unohdin katsella tuntematonta sotilasta, koska tauti alkaa hiljalleen hellittää ja siitä riemastuneena olen viettänyt ison osan päivästä tietokoneella ja wii-kapulat kädessä. Nyt voi pelatakin ilman nurinaa, koska Kari osti itselleen uuden 27" näytön, johon se liitti xboxin. Näinollen loppui hirmuvaltiaan TV-natseilu, ja voidaan samaan aikaan tehdä mieliasioitamme ilman että joutuu vuorottelemaan. Ja jos hyvin käy, saan tähän pöydälleni kakkosnäytön, oi onnea <3 Voi irkata ja pelata samaan aikaan.
Näihin 6.12. perinteisiin lukeutuu myös nykyisin mutsilla itsenäisyyspäivän päivällinen. Tänä vuonna se toteutui hieman eri tavalla, koska olen siis flunssassa, enkä halunnut tartuttaa kaikkia muitakin tähän riivatun räkätautiin. Joten, haettiin mammalta meitin annokset take-awayna!
Alkusalaatiksi caesar-salaatti, alkukeittona savuporo-juustokeitto ja pääruuaksi hirvipaistia, paistiliemestä tehty kermainen kastike ja puikulaperunat. NAM!! Todellinen Suomi-menu siis, ja jälkkäriksi odottaa lajitelma fazerin geisha-, julia- ja joulusuklaakonvehteja. En valita. Kisutkin riemastuivat hirvipaistin rämmäleistä, joita päät täristen natustivat kehräten onnesta. Kiitos siis henkensä antaneet hirvi ja poro, sekä kiitos kokille, eli mama-Lotukselle <3

Illalla olisi sitten ohjelmassa vielä mahdollisesti kusipäistä ja halveksuvaa pukeutumisarvostelua linnan juhlien muodossa, tuc-keksit ja mustapekkajuusto hampaidenvälistä tursuten. Mä kun itse osaankin pukeutua niin julmetun hyvin, että mun kannattaa arvostella muiden vaatteita. Mutta oikeesti, on siellä aina niitä kammottavia ylilyöntejä, ja joka vuosi on useampi päänsärkyä ja sairaskohtauksia aiheuttava "sininen unelma", eli ylenpalttisen rumalla leikkauksella varusteltu helvetin kimaltava sähkönsininen loimi.

Huomenna jatkuu taas arki. Appivanhemmat varmaan tulevat viikonloppuna poikkeamaankin, se olis mukavaa. Eikä vain siksi, että sieltä olis tulossa iso satsi sulhaspiirakoita.

Kertokaa te teidän itsenäisyyspäivän traditioista! Mitä kaikkea siihen kuuluu, vai kuuluuko mitään!?

Patriootti-

 Tervehdys! Ja jälleen ihan liian pitkästä aikaa.

 Mua vähän hirvittää kirjottaa tää entry, koska luultavasti mut leimataan kaksinaamaiseksi rasistiksi. Mutta haluan kyllä ihan tosissani korostaa, että en ole rasisti, tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus olla rasistinen vaan ihan perus-viurutusta minkä kohteena voisi olla länsimaalainenkin, suomalainen, what ever.
Kysykää keltä tahansa ihmiseltä kuka mut tuntee, että onko Linda rasisti. Vastaus on "ei ole". 

Ja aiheeseen!

Vierailen ajoittain etnisissä kaupoissa. Niistä saa usein erikoisia aineksia, mitä marketit eivät tarjoa, ja kaikenlisäksi hinnat ovat yleensä ihan naurettavan halpoja! Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille käyttämään etnisiä marketteja.
MUTTA! 
Suomessa on hankala edelleenkin kuvitella törmäävänsä kielimuuriin kaupassa asioidessaan. Olen törmännyt kielimuuriin ulkomailla, kuten saksassa, missä kukaan ei tuntunut puhuvan englantia. Tai koittaessani keskustella Camillen ranskalaisten ystävien kanssa. Se oli hidasta ja vaati jatkuvaa tulkkausta. Mutta mennessäni kauppaan, on tosi erikoista, ettei ole mitään yhteistä kieltä.
Toinen ei osaa suomea eikä englantia, toinen ei osaa thaita tai turkkia.
Useimmiten etnisissä ja itämaisissa kaupoissa asioivat maahanmuuttajat, jotka löytävät tutut ruoka-aineet ja maisteet basaarityyppisistä tuoksuvista kaupoista, mutta meikäläinen maitonaama on niissä ihan hukassa.
Tänään törmäsin asiaan viimeksi etsiessäni sitä perhanan dashi-jauhetta kolmesta etnisestä kaupasta. Vain yhdessä minua osattiin palvella suomeksi. Ei sillä, että odottaisinkaan sitä, rttä etnisessä liikkeessä minua palvelisi suomalainen, mutta onhan se mukavaa kun myyjä osaa näyttää edes oikean hyllyn. Al niil shopissa (ihan mahtava kauppa, kannattaa tsekata, tuoretiskiltä saa mm. tofua, marinoituja oliiveja ja halvaa!) tajuttiin mitä haen, vasta kun sanoin Japan!
Yhdessä kaupoista ei tajuttu ollenkaan. Vältin sentään sen yleisen suomalaisen virheen, että "huudanpa lujempaa, jos tuo sitten tajuaisi". Koitin vain hidastaa puhettani ja yksinkertaistaa lauseitani. Thaimaalainen nainen katsoi minua monttu auki ja tarjosi dashi-jauheen sijaan ties mitä kuivattuja chilejä ja pakasteporsasta :D
Viiden minuutin tuotteiden tarjoamisen jälkeen se muisti että "miso!?" ja tarjosi instant-misokeittoa. En siinä enää kehdannut sitten lähteä ostamatta, niin ostin sen misokeiton ja kuivattuja sieniä.

Mutta on mulla kyllä sitten suomalaisistakin vastaavaa kritiikkiä. Olin joskus Lielahden citymarketissa ostoksilla, missä kaksi ulkomaalaista miestä etsi tiettyä tuotetta, ja myyjä levitteli käsiään ja teki samaa kuin se thai-nainen, eli tarjosi suurinpiirtein kaikkea sipulista mustaanmakkaraan. Satuin kulkemaan samalla hyllyrivillä ja kaksi miestä alkoivat jo turhautuneena hokemaan kovaan ääneen "SEL!! SEL! You put it in food, cooking, sel!", jolloin myyjä tarjosi sokeria. Päätin huikata miehiltä että "you need salt!?" jolloin hymy levisi setien korville ja sain kovasti kiitoksia myös myyjältä, joka ihmetteli että miten tiesin mitä ne etsii. En raaskinut sanoa, että jos on vähääkään mitään kieliä lukenut, niin on joitakin sanoja jotka on vaan helppo päätellä lähes mistä kielestä tahansa.
Toisaalta, se myyjä oli todella hukassa muutenkin kun kyselin ruuanlaittoon käytettävien riisipaperien perään. Reppana..

No, jokatapauksessa lopulta sain dashijauheeni, ja pääsin tutustumaan etnisiin kauppoihin mitkä ovat aivan kulmilla. Tiedänpähän ainakin mistä seuraavan kerran haen kuivattuja siitakesieniä, kuivattuja mustia puunkorvasieniä, riisipaperia ja tuoretta kevätsipulia.
Ja sanottakoot, että kielimuurista huolimatta, palvelu on aina poikkeuksetta parempaa, kuin suomalaisissa kaupoissa, jossa apua pyytäessään saa vain ynseitä murahduksia.

No jopas on taas aika vierähtänyt! Mulla on ollut olevinaan niin helvetisti kiireitä, etten muka ole kerennyt kirjottamaan. Enkä valehtele edes ihan kamalasti, on tässä ollut ties vaikka mitä ohjelmaa.

On ollut hautajaisia ja hiustenlaittoja ja ties mitä. Tai no, yhdet hautajaiset. Miehen täti kuoli ja mentiin sitten kauniiseen pieneen kirkkoon pienelle paikkakunnalle hautaamaan. Mä jotenkin järkytyin, kuinka rajusti itkin muiden suremista hautajaisissa, jossa haudattiin ihmistä jota en ollut koskaan tavannut. Etenkin kun mietin, etten itkenyt tippaakaan isotätini hautajaisissa. Sitten tajusin, että isotädin hautajaisten aikaan mulla oli aika kova lääkitys päällä. Sitten järkytyin sitä omaa lääkitystäni, että olenko todella ollut niin zombie, etten itkenyt edes oman lähisukulaiseni monttubileissä.
No, senpä takia mä ne lääkkeet halusinkin lopettaa. Mikään ei tuntunut enää millekään. Ei ollut suru, mutten kyllä erityisemmin iloinnutkaan mistään.

Ostin myös pikkurahalla kauan himoamani kulhon. Tai itseasiassa kaksi. Olin näitä IKEAssa katsellut jo ties kuinka pitkään, mutten koskaan raaskinut ostaa. Nyt löysin ne OMVA-yhteisöstä facebookista ja tartuin kauppoihin! Toinen on luonnonkuidun värinen ja toisen maalasin valkoiseksi:

Tohon saa kivasti Karin xbox-ohjaimet yms kaukosäätimet ja sitä rataa.
Viime maanantaina käytiin myös ulkona syömässä Päivin ja sen duunikaverin kanssa. Mentiin Marusekiin ja söin bento boxin, missä oli kaikkia erilaisia ruokia. Friteerattua broileria, inkivääriporsasta, riisiä, japanilaisia pikkelöityjä kurkkuja ja japanilaista majoneesia. oli kyl ihan mega-hyvää! Ja tietenkin misokeittoa alkuruuaksi. Misokeitosta hetken kuluttua lisää.

Tiistaina tehtiin Paulille uudet hiukset. Lähtökohdasta ei tajuttu ottaa kuvaa, mutta se oli viimeksi kesällä värjätty ja oli harvinaisen kukertava ja kirjava. Sain luvan laittaa blogiin kuvan valmiista tukasta!

Valitettavasti tossa kuvassa ei kunnolla näy se upea tuhkan sävy, mikä hiuksessa on. Lämmin valo ja salaman puute. Ollaan Paulin kanssa molemmat ihan tohinoissamme siitä väristä, se on mieletön! Tossa kuvasarjan taustalla on tuo vaalein kohta, niin se tukka on sen värinen luonnonvalossa.

Meillä jäi Heidin kanssa IKEA-reissu välistä sohvan saapumisen takia, joten mentiin sitten viime viikolla. S eoli alusta asti tuhoontuomittu reissu. Mun piti hypätä 16:33 keskustorilta lähtevään bussiin. Kävin lankaostoksilla ja mutsin kanssa bissellä ennen bussia ja ajattelin että jepjep, nyt mulla on 5min aikaa joten kerkeen pysäkille loistavasti. No jee, eihän siinä ollutkaan enää sitä pyäkkiä kun se oli vaihtanut paikkaa! Kyselin bussikuskeilta että missä on kolmosen pysäkki ikeaan päin ja sain aina vastauksen "en tiiä". No kello oli jo 16:30 kun soitin Heidille paniikissa että en tiedä missä se saatanan bussipysäkki on, onneks Heidi pikaiseen googletteli että se lähtee katoksilta ja sitten juoksin keskellä ruuhkaista hämeenkatua (ei tietenkään missään suojatiellä vaan oikeesti siinä autotiellä) puhelin korvalla ja kiroilin kun merimies.

No, sitten näin että jee, tuossa se bussi on, kelli oli jo 16:34. Juoksin kovaa bussille niin että luulin että tissit irtoaa ihan just ja polvet muljahtaa tms. No, kun pääsin bussille, kuski löi ovet kiinni ja läksi vetämään. Jee. Lupaavaa. No, kävelin sitten seuraavalle pysäkille odottamaan seuraavaa bussia. Päästiin vihdoin ikeaan ja sain mattoni nitä läksin hakemaan, ja Heidi sai uuden kylppäriroinat. Ostin myös uuden fiikuksen halvalla ja jätin pari muuta haluamaani juttua hankkimatta. Heidi unohti kassalle kylppärintelineensä, joten jouduttiin lähtemään hervannasta takaisin ikeaan hakemaan sitä telinettä. Onneks ei oltu bussilla liikenteessä. Ja mulla meni kasvit sekaisin päässä ja muistin, ettei fiikus ole myrkyllinen. Vaan sehän on. Joten jo seuraavana päivänä mun kaunis uusi viherkasvini muutti mutsille asumaan. Kunpa olisin ikeassa sen tarkistanut. Olisin saanut uudet kylppärikamat ja kynttiläjutun. Noh, ehkä ensi kuussa sitten! Mutta se matto. Just passeli ja sikahalpa. 20€. Laatu nyt varmaan on yhtä korkea kun hintakin, mutta so what!

Olin niin tohinoissani uuden ilmeen saaneesta olkkarista, että kutsuin Mirkan ja Heidin naukkailemaan viiniä ja sipsejä lauantaina. Karikin oli sopivasti laneissaan Nikolla. Laitoin meille pizzaakin. Ja huhheijaa et tulikin vedettyä pienimuotoiset pleksit! Sinne hujahti kaks pulloa viiniä ja aika roimasti mustikkaista glögijuttua! Ja ilta oli tosi kiva! Mua ottaa aivoon, etten ottanut yhtään valokuvia, mutta otan niitä sitten joskus toiste!
Eikä mulla ollut ees kovin pahat olot sunnuntaina. Kävin mutsillakin syömässä ilman yrjökimaraa tai päänsärkyjä.

Maanantaina, eli eilen piipahdin naapurissa pikkuisen Sointu-tytön nimijuhlien rääppiäisissä ja sain ihanaa voileipäkakkua ja porkkanakakkua! Virkkailin myös pikkuiselle pienen vaaleanpunaisen viltin ja jämälangoista innostuin virkkailemaan itselleni pipon!

Tein tupsun ja kaikkea! Mulla on lankoja vielä vähän jäljellä, ja mietin että tekiskös niistä säärystimet vai käsilämppärit. Toisaalta, voin hakea lisääkin vielä noita akryylilankoja anttilasta, kun ne ei maksa siellä juuri mitään!

Tänään sitten hiippailin siivoilemaan mutsin kämppää ja ajattelin että kun käyn kaupassa, haen samalla dashijauhetta ja misotahnaa. Etsin sitä saakelin dashia sitten yli tunnin ja kiertelin kaikki helvetin itämaiset kaupat läpi. Vihdoin löysin sitä. Tosin en kaupasta, vaan menin rohkeasti Marusekista kysymään. Ja ne suostui myymään mulle sitä helvetin kuivattua boniittia, että olis sitten paree tulla vähän helvetin maukas misokeitto, niin kauhean vaivan sen eteen näin :D On mulla sit hätävarana instant-misokeittoakin. Samalla ostin kuivattuja siitakesieniä ja jotain mustia sieniä myös. Niitä ajattelin laittaa tänään broileripullien ja nuudeleiden kanssa.

Torstaina mulla on jännittävät kekkereiden houstaamiset tiedossa. Menen yhden Japanilaisen taiteilijan juhlia emännöimään. Tai siis menen minglaamaan sinne mukaan ja katson että kaikki sujuu, kuten pitääkin. Jännittävää ja kivaa. 
Ainoa miinus, että mulla jää nyt sitten Tuksun keikka näkemättä, minne meidän piti Mirkan kanssa mennä.

Mutta sellaisia juttusia tälläkertaa! Palataan astialle, hieman tiheämmin tästä lähtien!!

Uusimmassa pirkka ruokalehdessä oli hyvän oloinen kakkuresepti, jota päätin kokeilla Tää on siis ihan suoraa pöllitty Pirkan sivuilta, kun en jaksanut käydä tätä alusta saakka kopioimaan. Mutta lähde on mainittu. Itse en laittanut konjakkia, vaan sitruunamehua. Enkä täysin hullaantunut tuohon kakkupohjaan Itse vaihtaisin pohjan johonkin mehevämpään. Kakun tein 20cm halkaisijalla olevaan irtopohjavuokaan ja kokeilin pursotuksiakin ekaa kertaa elämässäni. Aika säälittävän näköistä, mutta voittaa sentään taannoisen syntymäpäiväkakkufiaskon :D

Tämän herkullisen salaatin ohjeen, olen saanut kesäduunipomoltani, Marjalta. Kuulemma heidän suosikkinsa, ja aikalailla suosikki se on meilläkin! Todella helppo ja vaikuttava annos, vaikkakin vaatii paljon pilkkomista ja paistamista.

4 annosta:

1 ruukku romainesalaattia
1 ruukku vapaavalintaista toista salaattia
1 rasia kirsikkatomaatteja
1/4-1/2 kurkku
1-2 avokadoa
Sitruunan mehua avokadoille
1 pala auraa
2 pakettia pekonia
4 broilerin rintafilettä
4 keitettyä kananmunaa

Kastike:
1-2 valkosipulin kynttä
4 rkl punaviinietikkaa
mustapippuria
suolaa
2tl dijon-sinappia
n. 1,5dl oliiviöljyä

Aloita kastikkeesta. Murskatut valkosipulinkynnet sekoitetaan kaikkiin muihin aineisiin hyvin, paitsi ei oliiviöljyä vielä. Sekoita oliiviöljy ohuena nauhana kastikepohjaan ja saat aikaiseksi paksun ja tasaisen kastikkeen Tarkasta suola ja muista että sitä voi aina lisätä, ei ottaa pois.

Keitä kananmunat lähes koviksi. Keltuaisen ei tarvitse juosta.
Revi salaatit ja asettele ne lautaselle haluamallasi tavalla, Pirskottele kastiketta salaatinlehdille.
Lohko tomaatit ja asettele, leikkaa kurkusta ohuita puolikuita ja asettele lautaselle.
Perkaa avokado, pilko ja valele sitruunamehulla, näin vältät tummumisen. Asettele lautaselle.
Murenna  osa aurajuustosta lautaselle ja pirskota taas hieman kastiketta.
Paista pannulla hieman pienemmäksi pilkottu pekoni ja valuta rasva pois talouspaperille. Laita jäähtymään ja silläaikaa laita suolalla ja runsaalla pippurilla maustetut broilerin filepihvit paistumaan tilkkaan voita tai öljyä.
Kun broilerit ovat kypsät, ota ne hetkeksi vetäytymään. Silläaikaa ripottele rapeaa pekonia lautasille ja jos tahdot, paahdettua sipulia.
Vetäytyneet broilerit voit viipaloida kauniisti ja asetella koko komeuden päälle lautaselle. Ripottele vielä pintaan hieman auraa murennettuna ja koristele kananmunanlohkoilla.

NAM!!

Eilen oli meidän oma 9/11, eli vuosipäivä, joka nyt sattuu osumaan kohtalokkaalle päivälle, joskin eri kuussa, mutta numerot on samat.
Valitettavasti osui taas viikolle, joten mitään ihmeellistä ei tehty. Ensi vuonna vuosipäivä on 5 vuotta yhdessä, ja osuu karkausvuoden ansioista perjantaille, joten josko silloin jotain hieman huikentelevampaa!
Leivoin mä kuitenkin kakun meille, ja laitoin meidän molempien herkkua, eli cobbin salaattia. laitan molemmista kuvan ja reseptit erillisiin entryihin!

Jahka oltiin syöty, lähdettiin kaupungille kävelylle, ja ostamaan Karille puvunhousuja lauantain hautajaisia varten. karin sukulainen kuoli, joten sellainen surumielinen reissu on tiedossa lauantaina. Ostettiin Karille myös tumpu/kynsikkäät ja kaksi pipoakin. Sitten mentiin kotiin meidän ankealle patjaviritykselle katsomaan leffaa ja loikoilemaan, kerran se sohva ei eilenkään tullut.

Siinäpä se meidän vuosipäivä olikin. Mukava ilta yhdessäoloa. Tänä vuonna en edes oksentanut, vaikka vedinkin kakkuöverit :D

Jänää tunne, että ollaan oltu jo/vasta (miten asian haluaa nähdä) 4 vuotta yhdessä, enkä osaa kuvitella aikaa ennen Karia ollenkaan. Ihan kun oltaisiin oltu aina yhdessä. Ja vaikea kuvitellakaan ettei enää oltaisi yhdessä. Mutta se lie se salaisuuskin, että on löytänyt oikeanlaisen tyypin rinnalleen, kun yhdessäolo tuntuu luonnolliselta.

Noh, tänään tulikin sitten sohva! Saatiin raahata se perhanan patjaviritys huis helvettiin ja uus hieno löhöilykeskus tilalle. Päivällä vaihdoin verhotkin, ja siirtelin hieman joidenkin tavaroiden paikkoja.
Ja tässäpä kuvia! Kuvien laatu on köntsä, mutta en halunnut pilata tunnelmavalaistusta salamavalolla. Vaviskaa kateudesta!!

Sitten toinen kuva vielä keittiöstä otettuna:

Tossa on liikuteltava rahi, jolla sohvasta saa kahden hengen makuupaikankin. Kangas on tosi kiva, vaihtelee sävyä eri valaistuksessa harmaan sävyjä. Suunnittelin vielä, että ostan meille uuden maton tuohon. Ikeassa olisi kiva ja edullinen, tarkastan värin vielä paikan päällä, mutta tätä haaveilen:

Jos se on noin sininen, niin ostamatta jää, mutta oon huomannut että violetit, siniset ja harmaat eivät kuvaudu hyvin. Ja tokihan sävy vaihtelee valaistuksenkin mukaan. Mutta tuo olis halpa ja helppo pitää siistinä kun on matalanukkainen.

Selailin tänään myös kaikenmaailman joulukuvastoja, ja näin mun haaveiden kynttelikön! tää on aivan ihana, mutta liian kallis mun kukkarolle. Kodin ykkösestä 45€.

Mä tykkään kaikesta luontoteemaisesta ja puu-/risujutuista.
Meidän piti tosiaan tänään mennä Heidin kanssa IKEAan, mutta se nyt valitettavasti peruuntui ton sohvahärdellin takia. Mennään sitten ensi viikolla ja shoppaillaan niin perhanasti!
Mulla tosin on aika rajallinen budjetti, mutta ei se mitään. Kai ainakin sen maton ostan, jos se väri on hyvä.

Tänään aion illalla käpertyä sohvannurkkaan, laittaa simpsonit nauhalta pyörimään ja jatkaa virkkausta. Patalappu on nyt 120cm x 120cm.

Heissan!

Mä jäin nyt sotaleskeksi, ainakin myöhään yöhön saakka, ellen jopa huomiseen asti. Mies keräsi kipsut ja kampsut mukaan, ja lähti pelaamaan battlefield kolmosta Nikolle. Tätä kurjaa leskeyttä korostaa nyt vielä se, että meillä ei ole sohvia! 
Meidän uuden löhöilylinnan pitäis saapua ensi viikolla, joten Karin porukat tuli tänään aamusta pakun kanssa noutamaan vanhoja pois. Nyt mulla on aika askeettiset tunnelmat täällä. Ilman rahaa, ilman sohvia, ilman ruokaa (yhyy, pakkasessa vaan kinkkukiusauksen tarpeet ja paketillinen daim-jäätelöä ;D ) ja ypö yksin kotona. Meillä on nyt tällainen japanilainen ratkaisu :D

Todellinen hikikomori-meininki...
Vanhat sohvatyynyt onneksi mahtui pussilakanan sisään, niin on edes joku istumapaikka. On kyllä avaraa ja aution näköistä! Huomaattehan meidän uuden mustan torkkupeiton "sohvalla"!

No, se on kyllä kesken :D Mä vaan kauhulla odotan, että noinkohan mulla jää tuonkin nyplääminen kesken. Tarkoitus olis tehdä tuosta ihan helvetin iso isoäidin neliö. Tuossa on ehkä kahden tunnin virkkailu takana. Saas nähdä mikä on lankamenekki. Virkkaan Novita Pirta-langalla. Se ei kutita. 
Eilen katselin kauhuleffaa, join siideriä ja virkkasin.

Eilen kävin myös shoppailemassa. Löysin vihdoinkin suht hyvät rintsikat halvalla. Ostin kahdet, sillä en pidättele hengitystäni seppälän laadun ja kestävyyden kanssa. Ostin myös pienen käsilaukun kahdella eurolla, ja Ideaparkin hennesistä löysin aivan ihanat siniset sandaletit vitosella! Valitettavasti sininen väri ei nyt oikein toistu valon lämmön takia.

Käsilaukusta mulla ei ole kuvaa, mutta siinä nyt ei mitään ihmeellistä ole. Aika pieni musta veska.
Ens viikolla mahdollisesti vähän konad-juttuja ja Heidin kanssa ikeaan joulukoristeostoksille! Haluan jotain pientä joulun tuntua kotiin.

Viime viikolla sain yhdet toisetkin kengät lahjaksi Soinnulta! kauan haaveilemani reino-kaupan naistenpankin ballerinat!

Kylläkin nappasin noi molemmat lippuset ballerinoista pois, niin että ovat kokomustat. Ja ai että on lämpöset!
Sointu oli ostanut itselleen reino-kaupasta myös aikas makeet kengät! Vai mitäs sanotte tällaisista?

Soinnun kengät ovat aino-kangasta, eli punaiset, mutta noi on aika makeet, ja LÄMPÖISET! Hintaa noilla muistaakseni on 75€, eli ihan ilmaiset eivät ole, mutta kotimaiset. Ja voisin kuvitella nuo itselleni kotikenkinä, vaikka ulkokäyttöönkin soveltuvat.
Sain myös uuden hyvän mielen päivyrin, eli voin taas laittaa mun tärkeitä bisnesjuttuja kalenteriin :D

Ei tässä muuta sen ihmeellisempää ole tapahtunut. Kotona ollaan viihdytty. 
EIKU HEI!!
Mepäs päästiinkin Heidin kanssa aamulehteen, kun oltiin katsomassa ilotulitusta!

Seisovan ja kävelevän ihmisen välissä on musta pitkä hahmo ja punapäinen lyhyt hahmo. Siinä me ollaan! WAU!

Leski-

Mulla on ollut todellakin rentouttava viikko jostain syystä.

Työkkärissä käynti ja asioiden järjestely siinä mielessä sai mun mielen hieman rauhoittumaan. Illat pimenee aikaisemmin ja kynttilöitä voi poltella entistä enemmän. Ainoa mikä harmittaa, on se ettei lunta ole vielä tullut. Jos siis työttömyyttä ei lasketa. Mutta en jaksa jauhaa niistä asioista. 

Edes se, että Kari on tauotta pelannyt uutta battlefieldiä, ei erityisemmin ärsytä. Ekana päivänä vähän alkoi seitsemän tunnin "rätätätätätät booooom fiuuu VITTUUUH SNIPUJA rätätätät"-äänien jälkeen kaivelemaan hermoa. Sen kiukun purin piirtämällä kuvan:

Sain uusia vaatteita! Elloksen halvennusmyynnistä löytyi ihana takki jossa oli hinta kohdillaan. 13€!

Viiden kilon pudotuksen jälkeen toi istuu kun nyrkki silmään!
Sain myös uuden mekon, joka vaatii myös sen -5kg, että näyttää vielä sievemmältä.

Mä oon miettinyt, että jos pitäis kerran viikossa paastopäivän. Tekis mieli kokeilla miltä se tuntuu. Menen ens viikolla käymään punnitse ja säästä-kaupassa, ja koitan kurkkia jos sieltä sais yhtä taivaallisen hyvää detox-teetä, mitä kerran Nikon kämpillä maistoin. Siinä maistui mm. chili ja lakritsa. Etuni teenjuojana on se, etten käytä sokeria makeuttamiseen. Joskus hermesetasta tai hunajaa jos on makeanhimo. Mulla on kaapissa myös ihanaa lady green-irtoteetä.
En pidä mitään hässäkkää ton paastojutun kanssa, ajattelin että se vois olla kokeilemisen arvoista, mulla kun tuntuu tuota nestettä aika usein kertyvän. Tunnen sen sormissa ja huulissa.

Mitäs muuta mä nyt olen puuhaillut... No ainakin rentoillut :D
Perjantaina Karilla oli taas pelisessiot ja keksin tavan viihdyttää itseäni! Kerran kaikki kaverit oli jossain hiivatin halloween-menoloissa, niin ajattelin verestääkseni meikkaustaitoja lällätä itselleni jotain karmivaa meikkiä. No, ei siitä kovin karmiva tullut, mutta jotain sain kuitenkin aikaan:

Onnistuin saamaan aikalailla mustavalkoisen elokuvan tuntua meikkiin. Nettituttu blurrasi taustat kuvista. Jaksoin kuuliaisesti meikkivoidesiveltimellä hinkata valkoista väriä naamaan, hartioihin ja dekolteehen. Mitäs tykkäätte? Olisko tuo ollut tarpeeksi outo halloweenkekkereihin? Itse en ole tyytyväinen huuliin, olisivat kaivanneet kiiltoa ja tuli hieman epäsymmetrisetkin.
Kaivelin sitä valkoista väriä tänäänkin vielä korvistani. Jos jotain muistan vielä maskeerauksesta, niin pitää muistaa tällätä sitten huolella kaikki, korvat mukaanlukien.

Lauantaina käytiin Karin porukoilla kylässä ja korjaamassa vuotava takapönttö pakoputkesta (tms) ja käytiin syömässä yhdessä renkaanvaihtojutussa makkarat. Mikä ihme siinä onkin, että ulkona nautittuna kylmässä kelissä grillimakkara maistuu aivan taivaalliselle!!
Saatiin taas kotiinviemisiksi monta pakettia dolce gusto-kahvia, Ullan pakarin ihania ruissämpylöitä ja monta tölkkiä coca cola zeroa. NAM!
Karin kanssa on aina tosi mukavaa körötellä se reilu tunti suuntaansa. Kuunnellaan musiikkia ja jauhetaan höpönlöpöä.
Lauantaina myös sain iloisen yllätyksen! Sain tekstarin kännykkään Heidiltä missä luki "koska oot ihkuin <3" ja perässä koodi, jolla saan ilmaiseksi ärrältä marianne-kismetin! Tulin siitä kyllä niin hyvälle tuulelle, että melkein tippa pääs silmästä ulos!

No, himassa innostuttiin sitten vähän törpöttelemään. Karilla oli vajaa vodkapullo, mitä se tissutteli pelin ohessa. Mä löysin lähisiwasta ihanaa siideriä (3,50€ tölkki, huh!) jota ostin yhden tölkin. Stowford pressiä. Kuivaa, matalahiilihappoista ja miedon hiivaista. Ostin myös pikkutölkin sommersby-siideriä, jota en kyllä toiste osta. Oli niin sokerista että peräreikä oikein muikisteli. Mutta hirveen huppelin mä niillä kahdella siiderillä sain aikaiseksi :D
Heidin kanssa tultiin siihen tulokseen, että kissat lihottavat. Koska ne aina mankuu jääkaapilla herkkuja. Ja sitten niille heltyy antamaan herkun, ja samalla ajattelee että "no kai mä nyt sitten itsekin otan". Siitä tulisi hyvä dokumentti: 4D: Kissani tekivät minusta lihavan. Mä kun olinkin niin perhanan laiha ennen kissoja...
Kellojen talviaikaan siirtäminenkin sai ihan uusia ulottuvuuksia:

Aika väsynyttä juttua :D No, mua ainakin nauratti kamalasti.
Innostuin myös yhdestä biisistä, joka on tuttu ysärin alkupuolelta! Olihan se vieläkin aika hyvä!

Tänään mentiinkin mutsille syömään. Siellä oli myös Sointu ja Marja. Mama-lotukselle kävi vaan pieni jutska noiden kellojen kanssa. Se katsoi vahingossa aikaa keittiön seinäkellosta, mikä näytti vielä kesäaikaa, joten ruoka olikin valmista tuntia etukäteen :D Mä jotenkin arvasin. Ja tollaset jutut tuntuu kulkevan suvussa,
Ruoka oli silti ihanaa, kuten aina. Savuporo-juustokeittoa ja ihanaa kuorrutettua lohta. Jälkkäriksi lakritsajäätelöä. NAM!
Sain myös Marjalta ulkomaantuliaisia! Turkista hienon messinkisen maustemyllyn, sekä pippurisekoitusta ja paahdettua valkosipulirouhetta.
Kari ja Sointu katosivat omille teilleen ja me jäätiin kolmisin vielä pelaamaan kolme erää trivial pursuit teamia. Minä ja mutsi vastaan Marja. Jos en väärin muista, hävittiin 3-0 :D
Siitä läksin sitten tapaamaan Heidiä, Jarnoa ja Jarnon poikaa keskustorille. Käytiin katsomassa valoviikkojen avajaisten ilotulitus. Kaunis ilotulitus. Väkisinkin tulin miettineeksi sitä katsellessani, että sillä rahamäärällä mikä taivaalle ammuttiin kaupungin rahoista, olisin voinut jatkaa pari vuotta entisessä työpaikassani kaupungilla.. Noh, such is life.

Loppukevennys:
Niksipirkka ei petä: Miksi pyörittelisit enää käsin lihapullia? Lihapullataikinan voi lusikoida suoraa muffinssivuokaan, jolloin saat isoja lihamuffinsseja!

Mulla oli pitkään ollut kunnon shampoo loppu, ja olin joillakin markettishampoiden jämillä lällännyt suihkussa tukkaani. Sitten päätin, että nyt menen ostamaan jotain kampaamotuotetta. Valitettavasti en raaskinut ostaa vakkariani, tigin superstaria (jonka valmistus on ilmeisesti lopetettu, buuu!!) ja ajattelin että max 20€ saa mennä molempii. Hiplailin käsissäni KC:n four reasons shampoo- ja hoitoainepulloa, ja vanhan työkaverin siunauksella päätin ostaa nämä putelit. Ja rahaa jäi käteenkin!

Mulla on tosi helposti rasvoittuva tukka, joten hoitoainekaan ei saa olla liian hoitava. Mieluummin käsittelen suihkun jälkeen aavistuksen nihkeää ja vanuista tukkaa, kuin että se roikkuu liukkaana pitkin päätä.

Ainakin värishampoossa on aika voimakas ja makea tuoksu. Ajattelin, että apua jos tää jää näin vahvana haisemaan. Vaahdotukseen pitkiin hiuksiin riitti todella pieni määrä kumpaakin ainetta, joten pullo ei lopukaan heti. Hiusten kuivattua kuitenkin tukka tuoksui vain puhtaalle ja aavistuksen shampoolle, kuten mä tykkään. Hiukset olivat tosi puhtaat ja kiiltävät. Kuivana puhtaat, kiiltävät ja ilmavat. Ja puhtaana pysyivät yli 24 tuntia ilman muotoilutuotteita, joten annan siunaukseni tälle shampoolle ja hoitoaineelle, saa jäädä kylppäriini pysyvästi! Aion myös hommata sarjan syväpuhdistavan shampoon, jolla lakkojen ja muiden muotoilutuotteiden käyttäjän kannattaa pestä tukka kerran pari kuukaudessa.

Ainoa miinus siitä, että on todella pesevää. Pesin Virpin punaisella shokkivärillä värjättyä tukkaa, ja kirkas punainen hulahti viemäriin, joten en ehkä suosittele, jos on voimakas punasävy tukassa, tai vaihtoehtoisesti suoraväri. 

Suosittelen! Passasi loistavasti ainakin mun herkästi rasvoittuvalle, päätä pitkin roikkuvalle värjätylle karvalleni.

LISÄTIETOA

Viimeksi kun tuiskeessa kirjoittelin, unohdin kokonaan kertoa meidät epäonnesta. TAAS meille tapahtui ärsyttäviä juttuja.

Meillä on seurana joku paha karma tai vastaava, mikä meitä alati seuraa. Se ei nyt riittänyt, että se jääkaappi meni paskaksi, mutta huomattiin myös että meidän mahtava superkallis (50e huutonetistä, ihme ettei se ole vielä esim. räjähtänyt) indesit (pesukoneiden lada) pesukone pesee enää pyykkiä lyhytohjelmalla. Jee. Tai toimii se muillakin ohjelmilla, mut sitä pitää välillä käydä potkimassa ja ravistelemassa väkivaltaisesti kun ohjelma jää jumiin :D
Saa sillä onneksi vielä pestyä.

Mutta sitten tapahtui tosi jännittävä juttu. Viime viikolla istahdettiin katsomaan walking deadin uuden kauden avausjaksoa, ja just kun oltiin oikein kunnolla lösähdetty sohavlle, kuului rysäys, räpsähdys, sinisiä salamoita välkkyi ja tadaa, kämppä pimeänä!
Mun maalaama taulu telkkarin takana tipahti yhtäkkiä TV-tason taakse rikkoen pistorasian, ja taulussa ollut rautalanka osui pistorasiaan polttaen sulakkeet puolesta kämppää. Sydämet hakaten paniikissa viriteltiin tavaroita ja katsottiin onko jokin mennyt rikki. Kunnon virtapiikistä paskana olis ollut telkkari, uusi jääkaappi, tietokoneet, pelikonsolit ja muuta mukavaa.

Luojan kiitos kaikki toimi!
Viriteltiin älytön jatkojohtosäätö ja saatiin tavarat toimimaan.
Seuraavana päivänä menin palasiksi hajonneen pistorasian levy kädessä kiertelemään keskustan rauta- ja sähköliikkeitä. Samalla shoppailin meille uuden pillupuhelimen letkun, kosva vanha vuoti lattialle sellaisella paineella, että välillä kastui housut käsiä pestessä.

Vihdoin löysin vakiosäätäjä-liikkeestä keskiölevyjä. Tosin, siellä ukkeli joutui mulle sahailemaan ja kasaamaan uuden, että se sopii meidän viktoriaanisten aikojen pistorasiaan. Mutta voin suunnitella sitä liikettä hyvästä palvelusta!

Mutta koskahan tää epäonni kääntyis toisin päin!?

Tää on nyt virallinen ensimmäinen kännipäivitys. Jei. (Antakeetten anteeksi typot)

Viime perjantaina oli oikeesti ihan älyttömän kivaa! Oli Karin synttärit. Käytettiin mun synttärilahjaksi saamani lahjakortti ravintola esplanadiin . Jossa syötiin aluksi sienikeittoa, pääruuaksi haukattiin näsijärven kuhaa sienikastikkeella ja puikulaperunamuusilla. Jälkiruuaksi oli kyytönmaitovanukas mustikkakastikkeella. Oli muuten aivan älyttömän hyvää, vaikka kuha olikin ihan pikkuisen ylikypsä. Olisin myös ottanut ruokalajeista kuvan, mutta Mies sanoi, että "mun synttärit, ei mitään helvetin ruokakuvia :D 
Mutta siis yhteenvetona, voin suositella ravintola esplanadia, joka on plevnan sisarravintola. Ainoa miinus oli ylikypsä kuha, ja suolan puute. Mutta mieluummin lisää itse suolaa pöydässä, kuin koittaa kaapia sitä pois. Raflan yläkerrassa on mm. shakkilauta.
Ruuan jälkeen käytiin elokuvissa pitkästä aikaa.
Käytiin tsekkaamassa uusin apinoiden planeetta. Mulla oli suht kovat odotukset sitä leffaa kohtaan, mutta ne ylityivät roimasti!!
Aikanaan petyin rakastamani ohjaajan Tim Burtonin Apinoiden Planeetta-remakeen niin lujaa, että päätin etten yhtäkään AP-leffaa enää katso. Mutta kuitenkin rise of the planet of the apesin traileri näytti niin erinomaiselta, että pakko oli tsekata. Jeh, ja voin kyllä suositella kyseistä leffaa huippupistein niillekin ihmisille, jotka eivät välttämättä apinaplaneettahommeleihin niin lujaa lämpene!! Leffa oli täynnä tiukkaa yhteiskuntakriittisyyttä, sekä ihmisen ja kädellisten välisten suhteiden kontroversaalin suhteen tutkimista. Etiikan ja inhimillisyyden pohdiskelua. Ja moni elokuvan kohtaus sai yleisön henkäisemään kauhusta, ihastuksesta ja hämmästyksestä. Joten, katso!!!

Huumorikevennys (pahoitukset ei-alkuperäisestä kielestä):

No juu, muutoin viikko on sujunut normaaleissa merkeissä. BTW se hirviökakku maistu ihan jäätävän hyvälle, eikä ollenkaan perunasalaatille.
Työkkärissä on käyty, ja aloittelin vanhan virkkausharrastuksenkin. Tavoitteena virkata isoäidinneliöistä viltti. Siihen tosin saattaa kulua aikaa 20 neliön päivävauhdilla ja rajatulla budjetilla, etenkin kun laskin että  neliöitä menee kunnon isoon vilttiin noin 160. 8 Päivää tuntuu aika hurjalta, sanotaanko, että kuukausi on realistisempi tavoite.
Kävi mulla sentään viikolla kolme hius-kaveria räplättävänä ja Heidin kanssa ollaan onneksi nähty muutenkin nyt enemmän kuin aikoihin. Meillä on samankaltaiset jutunjuuret ja rakkaus juustoihin :D

Tänään olikin pekiaali ilta. Meitin ystävä tuli isosta maailmasta kämäiseen Tampereen kyläpahaiseen. Mentiin Nikolle ottamaan drinkkia. Toki ensin olin kylddyrelli, ja kävin mama-Lotuksen kanssa Tanssiteatteri MDD:n ensi-illassa katsomassa Making of:in. Paha kurki-asteikollani 1-10 tämä sai noin 7. Siis esitys oli oikeasti todella mielenkiintoinen. Harvoin näkee (anteeksi maallikkokieleni) synkronoitua tanssia. Vastaavaa olen viimeksi nähnyt Jorma Uotisen koreografioimassa "Evenakeliumi"ssa ( Kärtsy Hatakan musiikki ja Jorma Uotisen koreografia, Kansallisooppera) . Mutta siis joo. Mä olen huono nykytanssin ja modernin näyttämötaiteen ystävä, koska en osaa sitä tulkita. Kuitenkin, nautin siitä kehonkeilestä mitä näin, ja sanomakin (pelko) oli suhteellisen selkeästi havaittavissa.
Anyway, nyt kun olen saanut kulttuuriminälläni päteä, päden silä, että käytiin myöps drinkillä!!
Mentiin MD:n alekupsuilla ottamaan paukut. Mutsi kylläkin ölbee ja minä otin lempi-mustikkasiideriä. Se on aivan hävyttömän kallista! jos olisin sen juoman omaan piikkiini juonut, niin en olisi tohtinut. Mitä vittua!? 0,5dl siideri maksaa 9,80€!!?? Joo, onhan se ihan hemmetin hyvää, mutta silti!
Istuttiin kuitenkin lämpölamppujen katveessa, terassilla,  höpötellen ja naukkaillen. Oli varsin ihanaa.

Nikolla sitten narahti vodkapullon korkki. Vaikka itselleni lupasin, etten törpöttele. Olin kuiten kieltäytynyt Nikon illanistujaiskutsuista jo niin monesti että ajattelin että nyt kyllä menen. Ja kannattikin. Meillä oli tosi mukavaa. Ja se suuren maailman ystäväkin saapui paikalle. Tupakkaa, viinaa ja paskanjauhantaa. Mitä muuta osaa kaivatakaan. Ei mun mielestä muuta.
Silti sain osakseni taas epätoivottua imartelua. OK, se on ihan jees, jos joku sanoo, että  "sulla on kiva tukka" tai "onpas ihanat asusteet tohon sun tyyliin", mutta vuosien kokemuksella, sen jotenkin aistii. Sen ällöttävän imartelun, joka haiskahtaa lähinnä tälle: "voi vitsi kun oot lihava, sanon sulle nyt jotain, mikä saa sun olon paremmaks ja tunnet olos yhteneväisemmäks tässä porukassa!". Ja tätä tulee poikkeuksetta aina naisilta.
Mun mielestä ketään ei tarvii imarrella. Pitää olla vilpitön!!
Sain yhden ehkä parhaimmista kohteliaisuuksista tänään (vai liekö sittenkin imartelua) ihmiseltä jota en ole nähnyt aikoihin. Ja hän sanoi. "Ootko sä laihtunut. Tai jos et oo, niin sun hinkit on kyl sit kasvaneet.". Ja siis tämän lausui mies. Mies, joka ei koskaan ole mua katsonut sillä silmällä seksuaalisesti, tai muutenkaan potentiaalisena parittelukumppanina.

Ja sit ne mummoposket. Tiiättekö ne yököttävät  vatsastapuhujanukke-rypyt!!?? Siinä suupielissä.

MULLA ON NE!! hyi helvetti. Ne varmaan johtuu mun läskiposkista, mutta mulla kuitenkin on sellaset. Huomasin ne synttärientryn kuvasta!

Meikä on vatsastapuhujanukke-mummo!!!!

Täs on muuten meitsi tänään  Ozzyna:

Kuvan otti joku kalju hemmo, kenen nimeä en tiedä, ja kenelle jäin pari kessua velkaa :D

Kiitos ja anteeksi - 

Nyt taas on vierahtänyt tovi mun katsauksesta elintarvikkeiden ja muun tyhjänpäiväisen krääsän maailmaan, eli vuorossa on

Lielahden citymarketissa oli limsaosastolla lappu missä luki "maista uusia herkullisia sumol-limsoja" tms. No tietenkin ostin. Koska siinä oli sana "uusi". Ja maksoikin vaan 99senttiä tölkki.
Ostin kahta makua, ananas zero ja sokerillinen mango. Se mango oli kunnon päänsärkytavaraa. Vahva esanssinen maku, ja aivan järkyttävän sokerinen. Ja näissä on todella vähän hiilihappoa.
Nyt on menossa sokeriton ananaslimu, ja voi luoja. Tää on niin makeaa, että tunnen jo kuinka hampaat sulavat suussani, vaikka tämä on makeutettu sukraloosilla. Sukraloosi olikin muuten se suurin syy, miksi aikanaan lopetin kokonaan Coca cola lightin juomisen ja siirryin myöhemmin Zeroon, joka siis on sitä vanhaa lightia. Jos ei joku tiennyt.
Ja siis niin, tässä on vielä vähemmän hiilihappoa. Ei oikeastaan edes sihahda avatessa. Ananas maistuu etäisesti. Tää on väritöntä ja aavistuksen harmaata.
Ton tölkin kuvan löysin Sumolin sivuilta, kädessäni oleva on hieman eri näköinen,  Tausta on kokomusta ja muistuttaa erehdyttävästi tango-limujen designia.

Yhteenveto: En suosittele.

 Hei hou, sain tunnustuksen eicalta!! Kiitos <3

Kuvitella, että edes jonkun mielestä mun blogissa on substanssia!!
Ja sitten olis näitä sääntöjä:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.

2. Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle. 

3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.

4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Mä en nyt erittele näitä tunnustuksen saajia siksi, ettei tule ristikkäisyyksiä. Olen ollut huomaavinani jotaikin pientä verkostoitumista, mutta jos löydyt mun ihanaiset blogit blogilistalta, sinä saat tämän tunnustuksen, sillä te piristätte päivääni!, Samalla sain kohdan kolme tähän, jos luette ja huomaatte niin hip, nappaa nappi ja teeppä tämä!

Apua, kahdeksan satunnaista asiaa minusta. Oon varmaan kertonut jo aikalailla kaiken. Koitetaan nyt jotain.

1. Oon kova tyttö maalaamaan, mutta kaipaan siihen inspiraation. Inspis on valitettavasti ollut hukassa jo pidemmän aikaa, ja odottelen taas innolla talvea, että saan maalausinnostuksen takaisin. Luulen että toivottavasti pian saapuva uusi sohva myös innostaa uudelleen maalausharrastuksen pariin.

2. En tykkää väreistä. Ja siis nimenomaan vaatteissa, sisustuksessa, tatuoinneissa tai hiuksissa. Siis itselläni. Mä aina haaveilen sellaisesta tosi värikkäästä sisustuksesta, pukeutumisesta tms, mutta viikossa kyllästyn välittömästi väreihin. Mua eskaloituen ahdistaa meidän siniset sohvat, enkä meinaa malttaa odottaa, että saadaan nuo pois.

3. En osaa kuunnella musiikkia. Ennen en taas osannut olla ilman sitä. Nykyään tekee tiukkaa kuunnella edes yksi biisi loppuun, ja se harmittaa mua ihan älyttömästi. Mä en osaa sanoa mikä tähän on vaikuttanut.

4. Pidän itseäni älykkäänä. Tän tunnustaminen tekee aika tiukkaa, koska tiedän että olen ehkä ainoa, joka todella niin ajattelee :D Plus tuon sanominen saa mut vaikuttamaan kusipäältä.

5. Ennen inhosin kissoja. Mies sai puhua mulle kissojen ottamista yli kaksi vuotta ennen kuin suostuin. Sitten menetin sydämeni kateille totaalisesti, enkä vois enää ikinä kuvitella elämääni ilman noita suloisia ja sulokkaita otuksia!

6. Minussa on jekyll ja hyde. Osaan olla mitä huipuin tyyppi, mutta muutamassa sekunnissa saatan muuttua maailman vittumaisimmaksi ja ärsyttävimmäksi ämmäksi. Ja se on ihan siitä kiinni miten mua kohtelee.

7. En tykkää oluesta. En vaan yhtään tykkää.

8. Olen todella itsekäs.

 Nyt alkaa kakkuahdistus helpottamaan. Lisäsin tällaisen koristeenkin korostamaan hirviömäisyyttä. Ei uskois et leipurina on ruokaharrastaja 28-v eikä esim Pirkko-Petteri 3-v...

Happy halloween...

Ps. Saa nauraa :D

"Hyvää syntymäpäivää, sinulle rakkain", hyräilin, kun aamukahdeksalta aloitin leipomaan miehelle syntymäpäiväkakkua yllätykseksi.
Tein täytteet, pohjan ja sitä rataa. Pohja tuntui vähän huteralta jäähtyneenä, täytettä tuli liikaa.
Suklaakuorrute onnistui. Kunnes laitoin sen kakun päälle. Mä en jumalauta ymmärrä mitä tapahtui! Valehtelematta kolmessa sekunnissa vähän ruma kakku muuttui katastrofiksi!

MITEN HELVETISSÄ se yhtäkkiä halkes tollain!!?? Ja valkosuklaamousse sisältä rupesi sulamaan ja valuttamaan kermalirua ja tummaa suklaata pitkin keittiön pöytää ja vastapestyä mattoa.
Tässä vaiheessa kävin itkemään.

Kävin polttamassa pari tupakkaa, koitin työnnellä kakkua kasaan mutta ei. Raivasin jääkaapista sille tilaa ja  laitoin liinan alle. Kun nostin kakkua jääkaappiin mun ote jotenkin luiskahti ja huonosti suljettu perunasalaattirasia kaatui kakun päälle. Kaavin sitten sitä perunasalaattiakin pois kakun päältä ja koitin paikata tilannetta.

Menin itkemään uudestaan vessaan (!?) ja peilistä katsoessani huomasin että olen kokonaan suklaan peitossa.

Äsken menin katsomaan kakkua jääkaappiin ja näky sai mut jälleen poraamaan.

Mä en ymmärrä miten toi meni noin pieleen. En vaan tajua.
Todella epäonnistunut ja lannistunut olo.

Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain...

Jauhopeukalo-