Mua vähän hirvittää kirjottaa tää entry, koska luultavasti mut leimataan kaksinaamaiseksi rasistiksi. Mutta haluan kyllä ihan tosissani korostaa, että en ole rasisti, tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus olla rasistinen vaan ihan perus-viurutusta minkä kohteena voisi olla länsimaalainenkin, suomalainen, what ever.
Kysykää keltä tahansa ihmiseltä kuka mut tuntee, että onko Linda rasisti. Vastaus on "ei ole".
Ja aiheeseen!
Vierailen ajoittain etnisissä kaupoissa. Niistä saa usein erikoisia aineksia, mitä marketit eivät tarjoa, ja kaikenlisäksi hinnat ovat yleensä ihan naurettavan halpoja! Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille käyttämään etnisiä marketteja.
MUTTA!
Suomessa on hankala edelleenkin kuvitella törmäävänsä kielimuuriin kaupassa asioidessaan. Olen törmännyt kielimuuriin ulkomailla, kuten saksassa, missä kukaan ei tuntunut puhuvan englantia. Tai koittaessani keskustella Camillen ranskalaisten ystävien kanssa. Se oli hidasta ja vaati jatkuvaa tulkkausta. Mutta mennessäni kauppaan, on tosi erikoista, ettei ole mitään yhteistä kieltä.
Toinen ei osaa suomea eikä englantia, toinen ei osaa thaita tai turkkia.
Useimmiten etnisissä ja itämaisissa kaupoissa asioivat maahanmuuttajat, jotka löytävät tutut ruoka-aineet ja maisteet basaarityyppisistä tuoksuvista kaupoista, mutta meikäläinen maitonaama on niissä ihan hukassa.
Tänään törmäsin asiaan viimeksi etsiessäni sitä perhanan dashi-jauhetta kolmesta etnisestä kaupasta. Vain yhdessä minua osattiin palvella suomeksi. Ei sillä, että odottaisinkaan sitä, rttä etnisessä liikkeessä minua palvelisi suomalainen, mutta onhan se mukavaa kun myyjä osaa näyttää edes oikean hyllyn. Al niil shopissa (ihan mahtava kauppa, kannattaa tsekata, tuoretiskiltä saa mm. tofua, marinoituja oliiveja ja halvaa!) tajuttiin mitä haen, vasta kun sanoin Japan!
Yhdessä kaupoista ei tajuttu ollenkaan. Vältin sentään sen yleisen suomalaisen virheen, että "huudanpa lujempaa, jos tuo sitten tajuaisi". Koitin vain hidastaa puhettani ja yksinkertaistaa lauseitani. Thaimaalainen nainen katsoi minua monttu auki ja tarjosi dashi-jauheen sijaan ties mitä kuivattuja chilejä ja pakasteporsasta :D
Viiden minuutin tuotteiden tarjoamisen jälkeen se muisti että "miso!?" ja tarjosi instant-misokeittoa. En siinä enää kehdannut sitten lähteä ostamatta, niin ostin sen misokeiton ja kuivattuja sieniä.
Mutta on mulla kyllä sitten suomalaisistakin vastaavaa kritiikkiä. Olin joskus Lielahden citymarketissa ostoksilla, missä kaksi ulkomaalaista miestä etsi tiettyä tuotetta, ja myyjä levitteli käsiään ja teki samaa kuin se thai-nainen, eli tarjosi suurinpiirtein kaikkea sipulista mustaanmakkaraan. Satuin kulkemaan samalla hyllyrivillä ja kaksi miestä alkoivat jo turhautuneena hokemaan kovaan ääneen "SEL!! SEL! You put it in food, cooking, sel!", jolloin myyjä tarjosi sokeria. Päätin huikata miehiltä että "you need salt!?" jolloin hymy levisi setien korville ja sain kovasti kiitoksia myös myyjältä, joka ihmetteli että miten tiesin mitä ne etsii. En raaskinut sanoa, että jos on vähääkään mitään kieliä lukenut, niin on joitakin sanoja jotka on vaan helppo päätellä lähes mistä kielestä tahansa.
Toisaalta, se myyjä oli todella hukassa muutenkin kun kyselin ruuanlaittoon käytettävien riisipaperien perään. Reppana..
No, jokatapauksessa lopulta sain dashijauheeni, ja pääsin tutustumaan etnisiin kauppoihin mitkä ovat aivan kulmilla. Tiedänpähän ainakin mistä seuraavan kerran haen kuivattuja siitakesieniä, kuivattuja mustia puunkorvasieniä, riisipaperia ja tuoretta kevätsipulia.
Ja sanottakoot, että kielimuurista huolimatta, palvelu on aina poikkeuksetta parempaa, kuin suomalaisissa kaupoissa, jossa apua pyytäessään saa vain ynseitä murahduksia.
"Hyvää syntymäpäivää, sinulle rakkain", hyräilin, kun aamukahdeksalta aloitin leipomaan miehelle syntymäpäiväkakkua yllätykseksi.
Tein täytteet, pohjan ja sitä rataa. Pohja tuntui vähän huteralta jäähtyneenä, täytettä tuli liikaa.
Suklaakuorrute onnistui. Kunnes laitoin sen kakun päälle. Mä en jumalauta ymmärrä mitä tapahtui! Valehtelematta kolmessa sekunnissa vähän ruma kakku muuttui katastrofiksi!
MITEN HELVETISSÄ se yhtäkkiä halkes tollain!!?? Ja valkosuklaamousse sisältä rupesi sulamaan ja valuttamaan kermalirua ja tummaa suklaata pitkin keittiön pöytää ja vastapestyä mattoa.
Tässä vaiheessa kävin itkemään.
Kävin polttamassa pari tupakkaa, koitin työnnellä kakkua kasaan mutta ei. Raivasin jääkaapista sille tilaa ja laitoin liinan alle. Kun nostin kakkua jääkaappiin mun ote jotenkin luiskahti ja huonosti suljettu perunasalaattirasia kaatui kakun päälle. Kaavin sitten sitä perunasalaattiakin pois kakun päältä ja koitin paikata tilannetta.
Menin itkemään uudestaan vessaan (!?) ja peilistä katsoessani huomasin että olen kokonaan suklaan peitossa.
Äsken menin katsomaan kakkua jääkaappiin ja näky sai mut jälleen poraamaan.
Mä en ymmärrä miten toi meni noin pieleen. En vaan tajua.
Todella epäonnistunut ja lannistunut olo.
Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain...
Jauhopeukalo-
Hello urmaat ja armaat!
Nyt on huonoja uutisia. Ei mitään vakavaa, mutta ärsyttävää kuitekin. Nimittäin meillä ei ole nettiä! Mein taloyhtiö siirty soneran verkkoon, ja jouduttiin vaihtamaan nettiliittymää. Ihminen on käynyt kuussa, ja nettiyhteyksien avaaminen on ilmeisesti ylivoimaisen vaikeaa. Meille piti aueta eilen, eli perjantaina uusi nettiliittymän soneralta elisan tilalle, ja lähdettiin mummolareissustakin aikaisemmin sen asentajan takia. Asentajaa ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut. Eikä myöskän uusia modeemeja tms. Kari hiippaili sitten soneralle ja hups, olivat kyllä sopparit tehneet, mutta unohtaneet laittaa asiaa eteenpäin, joten se aukeaa meille vasta viikon kuluttua. Kiitos ihan helvetisti soneran osaavalle väelle. Muutenkin ottaa pattiin kun elisa viihteen kaikki hienot tallenteet katos bittiavaruuteen :(
Joten, seuraavaa postausta saatte odottaa vielä viikon, koska tabilla en rupea sorkkimaan, eikä se antanut muutenkaan mun kirjottaa tekstikenttään mitään. Tulkaa kurkkimaan lyhkäsiä päivityksiä mun facebook-ryhmään ja kommailkaa ja tutustukaa mun vanhoihin hölö-hölö-juttuihin. Nyt meen narauttamaan vodkapullon iloisesti hoi!
Tiiättekö mitkä on maailman pahimpia karkkeja!?
ENGLANNINLAKRITSIT!
Englanninlakritsit on makeita, pahoja ja ällöttäviä. Ne ei maistu muulle kun sokerille ja lisäaineille. Ne tuntuu pahalle suussa.
Aina niitä jostain ilmestyy, vaikken tunne ketään kuka niistä tykkäisi! Mun faija toi aina mulle englanninlakritseja kauheen paketillisen, enkä koskaan kehdannut sanoa sille etten tykkää niistä. Söin ne sitten väkisin. Se helvetillinen laatikko oli aina kamala savotta. Sellanen korkee pahvitötsä, jonka lakritsi-kuvat kertoivat jo tulevasta tuskasta. Sisällä oli kaksi pussia lakuja. Sen ensimmäisen kun vihdoin sai syötyä väkisin, niin oli vielä toinen pussillinen jäljellä! Sitten sen pussin avasi, ja ne alkoi kuivumaan. Jo parin päivän päästä lakut olivat ihan kuivia, sitkeitä ja sattui hampaisiin kun niitä pureksi. Mutta pakko oli kaikki silti syödä! Ainoa miten niitä sai jotenkin syötyä, oli että nyppi niitä levyjä yms irralleen toisistaan.
Kuka niitä englanninlakuja oikeesti syö? Niitä on aina kaupoissa, hullareilla ja laivoilla, ja aina kun ne on tarjouksessa, ihmiset hamstraa niitä hullunkiilto silmissä. Silti kukaan ei tykkää niistä.
Naama norsarilla sitten syö niitä pahanmakusia neliöitä ja pyörylöitä ja murjottaa. Huono olokin olis mutku ne on pakko syödä. Ja läskithän tunnetusti syö mitä tahansa.
Ja se pettymyksen tunne kun niitä saa tuliaisiksi. Suvi sen hienosti ilmaisi: "JEEEE TULIAISIA" "3kg angstlanninlakuja" ":("
Olen monen monta vuotta etsinyt pitkää mustaa kesämekkoa, mikä on ohutta puuvillaa. Tähän kesään mennessä sellaisen on joutunut joko ompelemaan itse, tai sitten olla ilman. Mutta nyt sitten on näitä kaupat ullollaan. Luojan kiitos. Mutta voihan helvettiläinen, minkä nimen ovat vaatteelle keksineet!
MAKSIMEKKO!!
Mä en tiedä tuleeko mulle yhtäkään positiivista mielikuvaa sanasta maksimekko. Tulee mieleen lähinnä assosiaatioita äitiysvaatteisiin, mumuihin ja mummonmekkoihin. Sellaisiin oikein karmeisiin.
Ja itseasiassa mä en vieläkään oikein ymmärrä noita maksimekkojen kuoseja. Kari osti mulle tällaisen mekon ellokselta, mutta mun on kokomusta. Mutta tää kangas on jotain sanoinkuvaamatonta:
Tossa printissä ei ole mun mielestä mitään kivaa tai nuorekasta. Intia-henkisyyskin on pielessä, mikä vastaavaan hellemekkoon mielestäni kuuluisi. Muoto itsessään taas on ihana. kuten on myös tässä ginan vastaavassa, minkä ostin itselleni kiitokseksi siitä, että olen mahtava ihminen:
Tuon mekon ainoa miinus, on se, että mun päällä se ei laahaa maata, koska yläosa on pienirintaisille suunniteltu. Mutta on se silti ihana!
Aiempina vuosina mun maksimekkovirityksille aina vähän naureskeltiin, että "äitiysmekkoja". Todistin taas olevani aikaani edellä, etsiessäni jo ainakin kuusi vuotta sitten tuollaisia kaupoista! Nii, helvetin muotigurut ja vimpan päälle muotibloggaajat, pukeudutte mun kanssa mauttomiin äitiysvaatteisiin!
Muotibloggaajista tulikin mieleen, bongasin ircquoteseista tänään allaolevan tekstinpätkän.. pakko myöntää, että nauratti aika tavalla, vaikka itsekin joskus (kuten nytkin) vaateasioista kirjoittelen. En siltikään miellä itseäni ns. muotibloggariksi.
Lisäys: Huomasin, että kuva jää chatlaatikon taakse ikävästi niin, ettei tekstejä pääse kokonaan lukemaan, joten nyt laitan tähän muutaman rivin tyhjää, jotta kuva kunnolla näkyy. Juttua piisaa vielä siis alempana!
Että sellaista :D
Mun julkisuus muuten yltää jo muille mantereille! Olin lauantaina jeesaamassa muumiorkesterin pukeutumisprosessia ja samalla katsomassa, etteivät muumit törmäile seiniin. Hommelia oli mukana kuvaamassa japanilainen tv-ryhmä, ja minuakin kuvattiin! Pääsen (ehkä) japaniin telkkariin vilaukselta! Mulla oli mun mikkihiiri-kampaus ja jotkut lapset luuli muakin muumiksi, kun mulle niin kovasti vilkuttelivat :D
Huomenna menen viikinsaareen samaa hommaa hoitamaan, joten mun telkkuun pääsemisen todennäköisyys kasvaa :D
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/827914/aikuisian-angstia-ahdistusta-ja-kenkia?claim=prar4uvvx56">Seuraa
Nyt tulee tylsää paatosta ilman kuvia!
Mä en olis koskaan kuvitellut, että muhun voi vaikuttaa elokuva, mitä en koskaan ole nähnyt.
Olen siis suuri leffojen ystävä, ja mua kiinnostaa myös kaikenmaailman kokeilevat leffat, missä on ahdistusta ja järkytystä napattu nauhalle. Eksyin lueksimaan imdb:stä myös suurta kohua aiheuttaneesta leffasta nimeltä "A serbian film" eli "Srpski film". Ensin ajattelin että heeei, tää vois olla mulle hyvä pätkä, tosi HC meininki ja tuntuu ahdistavan monia ihmisiä. Perehdyin enemmän elokuvan tematiikkaan ja aloin miettimään, että ehkä tämä nyt ei olekaan niin katsomisen arvoinen pätkä, vaikka sitä hehkutetaankin kaikessa kamaluudessaan varsin nerokkaaksi elokuvaksi.
Pornografiaa, insestiä, pedofiliaa, nekrofiliaa ja ties mitä helvetin kuvottavaa.
Youtube on siitä kätevä, että ihmiset laittavat sinne leffa-arvostelu-vlogeja. Ajattelin sitten pari arvostelua kuunnella ja katsella, ja jos se, että aikuinen iso mies nielee oksennusta ja kyyneliä muistellessaan elokuvaa, ei riitä peruuttamaan, niin viimeistään elokuvan ääniraidan kuuleminen kaikkein dramaattisimmassa kohtauksessa riitti minulle. Ahdistuin aivan helvetisti (massiivinen darra vähän ehkä edesauttaen tunnetiloja) ja totesin, että en aio katsoa koko leffaa (ja kuitenkin katson ja sitten masennun kuukaudeksi) jos pelkkä tieto leffan tapahtumista ja ääniraita riittää shokeeraamaan minua, ei sitä kannata katsoa.
Leffasta voi lukea TÄSTÄ ja sitten ihan omalla vastuulla niitä keskusteluja leffasta kaivelemaan.
Eilen luin monta tuntia Demi.fi keskustelupalstaa. Sekin ahdisti.
Mun olis tehnyt mieli rekata foorumille ja mennä kertomaan elämän tosiasioita niille typerille teineille, joiden suurin ongelma elämässä on se, että onko finninaamainen läski vai suosittujen poikien suosiossa lekotteleva jakorasia-bimbo. Miten ne kakarat voi olla niin helvetin tyhmiä!? Eikö nuorilla ole enää mitään omia mielenkiintoisia ajatuksia päässä!?
Olin minäkin teininä rasittava ja typerä ja olevinaan niin helvetin kaikkitietävä. Kaikki tuntui dramaattisemmalta, mitä itseasiassa olikaan, mutta oli mulla sentään ihan oikeita ajatuksia päässä. Mietin tulevaisuutta ja mennyttä ja ennenkaikkea itseäni ja omaa päänsisustaani. En muista haaskanneeni mitenkään älyttömästi aikaa murehtien sitä, olenko suosittu vai en. Oli mulla pari tyttökaveria joiden seurassa kikateltiin ja niistä asioista jauhettiin, mutta se oli enemmänkin for the show. Kotona en niillä asioilla mitenkään päätäni vaivannut, vaan keskityin ennemmin sitten piirtämiseen.
Demissä yksikin ritsa oli niin jumalattoman huolissaan, että kun on menossa riparille, eikä kehtaa pyytää äidiltään rahaa partahöyliin että voisi ajella hanurinsa tms. Muuten ei voi mennä riparilla pesulle "ja kelakkaa OMG et siel ei siis oo niiq suihkuu vaa joku faking saavi saunas ziiiiz!!". Mitähän tuosta tulevaisuuden sukupolvesta oikein tulee. Vai tuleeko yhtään mitään. Kertokaa mulle, antakaa toivoa, että on jotain fiksujakin nuoria!
Ja kaikkein eniten mua ahdistaa nykypentujen TYHMYYS! Eiks ne kuuntele ollenkaan koulussa? Eikö teinejä oikeasti kiinnosta mitä maailmalla tapahtuu? Yksi suuri muistuttaja tästä idiotismista on feissarimokat.com. Siellä törmää jos minkälaisiin järjen riemuvoittoihin.
Kattokaa nyt näitäki. Ei jumalauta.
Ja mun mielestä viattomat ajat on ohi. Naapurin suloiset marja-petterit kukkamekoissaan huutelee toisille lapsille että "sä oot tyhmä kakkapylly", eikä vanhemmat edes puutu siihen huuteluun. Ihanaa.
Mikään ei ole pyhää enää. Seksiä, paskaa, perseitä, pornoa, tissejä ja pilluja, jättikyrpiä ja kovana törrääviä nännejä.
Ja koita tässä nyt elää kaiken keskellä.
Anteeksi sekava kirjoitus. Helle sekoittaa pään.
Turnulli-talosta tervehdys!
Aika hiljaista on mun elämä taas ollut. Mitään sen ihmeempiä ei ole taaskaan/vieläkään tapahtunut. Paitsi eilen käytiin kyllä matkalla. Mentiin miehekkeen porukoille kylään. Herättiin kuuden maissa aamulla ja köröteltiin korjaamaan meitin auton vikalistaa, että saatais siihen leima taas vuodeksi.
Kari keskittyi autonkorjaukseen ja mä hengailin anoppikokelaan kanssa. Käytiin prismassa ostoksilla ja juteltiin. Sain Karin mammalta (asuu samassa talossa) vähän viihdykkeitä, eli vanhoja ihania pitsiverhoja, liinoja ja kolmen litran tonkan roseeviiniä \o/
Karin mutsi lahjusti mua myös yhdellä ihanalla kirjalla!
Arvatkaa vaan tekiskö välittömästi mieli tehdä toi kannen kääretorttu!! NOM!!!
Tänään katseltiin leffa nimeltä just go with it. Hauska komedia. Siinä tyypit menee hawaille ja pulahtaa muunmuassa kuohuvan vesiputouksen alle uimaan. Katselin kun ne emännät siinä paistatteli bikineissä virtaavan veden alla. Karille sanoin että minä sit muuten haluan hawaijijiwaijille ja sit meen kanssa tuolleen sinne vesiputouksen alle. Sit tuli taas realismin siemen päähän ja jatkoin että "siinä se vesi ihanasti hakkaa mun rujoa ruhoa ja läskejä ja oon kun jättimäinen ihmishyytelö..." :D Kammottava mielikuva! Ei varmana olis näin hehkeä näky. Minä ja mun huonosti istuvat bikinit...
Se otsikon rasittava tyyppi on mun yks läheinen ystävä. Sen nimi on Linda, ja asun sen kanssa samassa kämpässä. Nokkelmapi lukija tajusi että se olen minä itse!
Oon ihan totaalisen kyllästynyt itseeni. oon ihan jumalattoman rasittava tyyppi enkä haluis olla itseni kanssa missään tekemisissä vähään aikaan!
Me herättiin eilen aamulla kuudelta (mulle hyvin erikoinen aika nousta). Koko aamun ja päivän ja vielä illankin kippasin energiajuomia ja kahvipohjaisia juomia pysyäkseni tolkuissani. Puhuin tauotta koko reissun niin, että kotona mun ääni oli jo ihan käheä. Karin mutsi sai meikästä varmaan ihan älyttömän yliannostuksen kun en tehnyt mitään muuta kuin puhuin taukoamatta. Kotimatkalla kaikki kulminoitui siihen, että join isoa energiajuomaa ja huutolauloin koe-eläinpuiston lähetyksessä tulevaa biisiä "I'm so excited" mukana niin että Kari alkoi näyttää jo aavistuksen hermostumisen merkkejä.
Luin myös eilen vanhoja blogientryjäni vuoden parin takaa. Miks kukaan ei ole kertonut mulle, että kiroilen ihan helvetisti (ehe ehe) ja kirjoitan kuin pahainen teiniritsa. Pitäis alkaa tässä lähestyvän kolmenkympin kynnyksellä alkaa käyttäytymään vähän enemmän niinkuin valmis ihminen.
Ja mulla on kamala ääni. nauhotin sitä yksi päivä kun koitin saada kissan naukumaan mun kännykkään nauhalle. Pitikin mennä kuuntelemaan se äänite. Mun ääni on vähän samanlainen kuin Matti Nykäsen lauluääni. Sellanen mätäinen ja niinkun puhuisin suljetun makuupussin sisältä.
BUU MINÄ!!!
Rasittava
Nyt saan sitten etenkin lapsiperheiden vihat niskoilleni tällä postauksella, mutta olen valmis ottamaan riskin.
Katselen tässä sivusilmällä neljän tähden illallinen-ohjelman uusintoja ja menossa on jakso, missä juontaja Eva Kela laittaa ruokaa. Tuossa se shoppailee, ja myönsi juuri kokispullon kaupassa avatessaan, että kuuluu niihin ihmisiin, jotka ruokailevat kaupassa ennen maksamista tuotteista, ja etenkin "nyt kun on lapsi ja joskus on niin hirvee nälkä". Mun mielestä kaupassa ruokien syöminen ennen maksamista on ihan helvetin epäkohteliasta ja mun silmissä sama asia kuin varastaminen. Entä jos ei olekaan rahaa!? Joskus unohtuu rahat, rahapussi tai pankkikortti kotiin. Tai kuvittelee että tilillä on rahaa kun sitä ei välttämättä olekaan!
Onko se niin vaikeaa ostaa sille pikku mussukalle vaikka rusina-askeja tai myslipatukoita, millaisen voi naamaansa heittää ennen kauppareissua, sen voi syödä vaikka siinä kaupan pihassa jos on kamala kiire, millä lapsiperheet aina typeriä käytösmallejaan puolustelee? Aikuisella luulisi sentään olevan edes vähän itsehillintää niin, ettei tarvi ottaa sitä kokispulloa kylmäkaapista ja juoda sitä ennen kassaa. Sairaskohtaus asia erikseen.
Eikä sillä, on olemassa myös järkeviä äitejä ja isejä ja lapsia, mutta jotkut kun vaan kuvittelevat, että lapsi on hyvä syy elellä kuin pellossa ja tehdä mitä huvittaa.
Kylläpäs kiehahti.
Älkää inhotko mua, vaikka olenkin lapseton moukka, joka "ei tajuu mistään mitään kun ei sillä oo ees lapsia".
Jokaisella ihmisellä on varmasti jossain vaiheessa elämää ollut ennakkoluuloja. Ja aivan varmasti myös toisia ihmisiä kohtaan. Kyllä mä myönnän että olen itsekin antanut ulkokuoren hämätä monesti, mutta en koskaan ole kyseenalaistanut ihmisen ammattitaitoa ulkonäön mukaan.
Mua on arvioitu ehkä satoja kertoja ulkonäön mukaan. Enkä mä kyllä yhtään ihmettele, pukeudun mustiin vaatteisiin, meikkaan aika räikeästi, mun hiukset on kun harakanpesä, mulla on tatuointeja ja lävistyksiä ja kaiken hyvän päälle olen vielä lihava. Oon aika hyvin päässyt sen yli, että ei mua nykyään niinkään muiden ihmisten mielipiteet mun ulkomuodosta kiinnosta. Ellei se vaikuta juurikin siihen, että mua pidetään ammatillisesti epäpätevänä.
Ja mä kun olen siis kampaaja-maskeeraaja.
Mä törmäsin töissä ollessani jatkuvasti kritiikkiin, ja nimenomaan naisilta. Tein sitten leikkausta, kampausta tai meikkiä, kuulin usein sanat "älä sit laita niinkun sulla on" tai "elä paa sit noin paljon kun sulla on" ja myös "tajuatkohan, etten halua mitään rajua". Voi jumalauta! Sanois vaan suoraa että "en halua näyttää sinulta, koska en pidä siitä miltä näytät". "Aijaa, eikö rouva haluakaan näyttää siltä, miltä näyttää Amy Winehouse kahden kuukauden crack-kuurin jälkeen".
Ilmeisesti vakuudeksi ei riitä se, että on jonkun toisen liikkeessä töissä palkoillisena.
Joskushan ihan tahallaan sitten jätin muut meikit laittamatta kun hitusen ripsväriä, ja sitten tuli työnantajalta puhuttelu, että en voi tulla niin huolittelemattomana töihin... HUOH.
Ja kaikkein eniten mun sydämestä ottaa se käsittämättömän riemun tunne, ja suurenmoinen yllätys, minkä asiakas häpeilemättä ääneen ilmaisee, kun osasinkin tehdä "just ihanan" meikin/värin/leikkauksen.
Minkähänlaisena ne asiakkaat mut oikeesti aina näkee...
Mulla on ollut aina ongelmia ihokarvojen kanssa. Tai lähinnä niiden poiston kanssa.
Höylällä ajaessa tulos kestää yhden päivän ennen sänkeä, enkä voi mun hoo-hoon karvoja ärsytyksen takia enää ajella höylällä ollenkaan.
Vahaaminen on yhtä tyhjän kanssa. Joskus kokeilin kylmävahaliuskoja, ja sen tuhertamisen johdosta lähetin jopa reklamaation. Iho lähti, mutta karvat jäi, ja nivustaipeesta tietenkin! Säärestä ei lähtenyt edes iho vaikka kuinka nanosekunnissa sen hemmetin liuskan irti nyhtäisinkin. Jäi vaan kaikki vahat sääreen kiinni.
Kuumavaha vaan jäi ihoon kiinni, ei lähteneet karvat, ei iho, eikä sitten enää vahakaan. Öljyn kanssa sitten liuottelin vahoja pois.
Karvanpoistovoiteet polttaa mun ihon rakkuloille, ja karvat jää vaan siihen verinahkaan pystyyn.
Tänään päätin sitten kokeilla sokerointia. Vietin eilisen illan tonkien ohjeita ja videoita kotisokeroinnista, ja hetki hetkeltä tulin vakuuttuneemmaksi siitä, että jess, nyt löyty mun ratkaisu! Hellempi iholle, ja pelkkää positiivista palautetta kokeilleilta.
Itsevarmoin askelin astelin lidliin sokeri- ja sitruunatiivisteostoksille mielikuva upeista sileistä sääristä jotka hohkavat seksikkyyttä makuuhuoneen puhtaissa lakanoissa kutsuvasti. (Anteeksi, jos söit)
Tein seoksen kuten käskettiin, eli 4dl sokeria, 0,5dl sitruunamehua, 0,5dl vettä ja viiden minuutin keitto kullankeltaiseksi hunajamaiseksi töhnäksi. Sain kamalan rakkulan käteen polttavasta kuumasta sokerista. Sitten jäähdytin sokerin hieman kättä lämpöisemmäksi. Sain jotenkuten sokerin levitettyä testiksi käsivarteen, mutta karvoja lähti viidenkymmenen käsikarvan sijasta noin 3. Kaadoin seoksen lasipurkkiin ja tein toisenkin satsin hieman löysemmällä koostumuksella. Sen jäähtymistä odotellessa päätin kokeilla todella kovaksi jähmettyneen ekan satsin massan keittämistä vesihauteessa. Tulihan siitä juoksevaa, mutta vinkki: se minkä käsi kestää kuumuutta, sisäreisi ei, tuloksena noin viiden euron setelin kokoinen läntti sisäreidessä, missä ei ole enää ihoa. Se vaan suli pois siihen sokerii. Eikä muuten karvat lähteneet. Muualle kokeillessa sokerointimassa vaan jämähti kovaksi kököksi pitkin ihoa vetäen ihoa kurttuun tarttuessaan karvoihin, mutta ihmetyksekseni karvat ei siltikään lähteneet irti. MITÄ HELVETTIÄ!!!???
Loppujenlopuksi ähisin kivusta ja turhautumisesta keittiössä kädet sokeritöhnässä imelän hajun keskellä.
Mä oikeesti, mä vaan vittu luovutan. Hanskat tiskiin siinä vaiheessa kun kädestä saa puristaa viiden minuutin välein rakkulanestettä pois ja sisäreidessä on rasvalappu kun se vuotaa kirkasta nestettä jalkaa pitkin. Olen sitten sirkuksen karvainen nainen. Antaa olla.
Sugar mama-
Joskus vannoin, etten näihin asioihin puutu... Ihan ekaksi haluan sanoa, että kunnioitan isänmaatamme ja itsenäistä Suomea, ja niitä ponnistuksia mitä sen eteen on aikanaan jouduttu tekemään.
MUTTA.
Yks asia mitä en sitten ollenkaan siedä, ovat nämä Suomen talvisodasta glorifioituneen kuvan saaneet nutipäiset maihari-idiootit, jotka heiluvat markkinoilta ostetussa viiden euron piraatti-kiitos-hupparissa uhoten kuinka perkele antaa tulla tänne vaan.
Provoilin tuossa facebookissa juuri yhtä tällaista tyyppiä, joka haukkui sivarit munattomiksi pelleiksi joiden pitäisi mennä armeijaan kasvattamaan kivekset jottei tarvisi hävetä. Ja tämä kaikki tietenkin käyttämättä yhtäkään yhdyssanaa tai välimerkkiä. Olisi tehnyt mieli sanoa että kannattaisiko sitten opetella se niin rakastamasi maan kielikin ihan sitten oikein. (Joojoo, en minäkään mikään ruuneperi ole mutta silti!)
Mikä ihme siinä on, että nuorilta pitäisi viedä se vähäkin valinnanvapaus mitä on ruotu. Armeija, sivari tai vankila. Ei se armeija kaikille sovi.
Tämä kyseinen ihmistyyppi kuvittelee, että he ovat etuoikeutettuja valistamaan muita kanssaeläjiään siitä kuinka HEIDÄN esi-isänsä ovat sotineet sankarillisesti rintamalla ja pelastaneet tämän maan. Ei se jumalauta mennyt niinkuin elokuvissa! Ei kukaan rintamalla huudellut että "nyt mennää ärrrkele!!!". Ei ollut rairaita ja vekkuleita suomifilmikohtauksia missä lauletaan harmonisesti pontikkaa keitellen. Ihan sodan käyneitä ihmisiä kuunnellen se sota oli kamalaa, ja päivittäin juostiin pakoon kirjaimellisesti paska housussa kun pelotti niin vitusti. Itkien ammuttiin että saisi itse elää. Tehtiin asioita joita pakotettiin tekemään. On meidän kaikkien esi-isät sotineet. Ja kyllä sen kaikki tietää.
Mahtais pissa liristä isäm maan pualustajien punteissa, jos ihan oikeesti pistettäisiin siitä mäkinkulmalta räkimästä tumppukaljaa juomasta sinne rintamalle. Ihan oikeasti.
Laitan nyt loppukaneetiksi tämän kyseisen kirjoituksen innoittaneen henkilön kirjoittaman "lauseen", jotta pääsette ehkä edes hieman perille siitä, mikä mua ihan oikeasti vituttaa tässä asiassa.
"silloin tällöin kayn hautausmaalla katsomassa edesmenneitä ystävi ja sukulaisi ja joka ikinen kerta kun kävälen veteraanien maalla niin käsi nousee lippaan automaattisesti, ilman heitä ei olisi meitä ja sitä tosiasiaa ei KUKAAN voi kieltää"
Padriooti-
ps. en halua sit mitään tappeluita aiheesta kommenttiboksiin :D
Mua vähän kävi ärsyttämään uus ratulan mainos. Tai joku spuuffi se oli. Siinä haastateltiin Anu Harkkia uudesta Ratulan kaudesta ja kysyttiin että "no, kiukutteleeko joku vieras ratulassa" tms. Anu vastasi, että "tämä Ratula on sellanen paikka, että täällä on aina kaikki jostain syystä hyvällä tuulella!". No helvetti, ihan varmasti on! Se paikkahan on täydellinen. Iso talo pöndellä, kaunis puutarha ja ihanan kodikas sisustus. Kuka sellasessa paikassa nyt viitsii rähjätä. Ei muaka vituttais varmaan läheskään niin paljon jos saisin lepposasti askarrella julkkisten kanssa ihanassa miljöössä ja mulle vielä maksettaisiin siitä! Jotenkin todella epäreilua!
Vähän ku strömsössä (mistä mun mielestä Ratula on matkittu täysin) mikään ei koskaan mene pieleen, askartelut onnistuu aina täydellisesti ja kaikilla on ihanaa ja hauskaa ja leppoisaa. Koskaan ei harmita ja meetwurstileipäkin maistuu taivaalliselle. KYLLÄ! OLEN KATEELLINEN!
Mä haluaisin oman sellasen askarteluohjelman. Tosin, ei varmana olis niin rentouttavaa katseltavaa. Mulla on tapana kasata kaikki jesarilla ja kuumaliimalla, ja laitan ruuveja ihan kaikkeen. Ja koskaan en jaksa viimeistellä, en anna liimoje kuivua, ja se visio mikä mun päässä, harvoin toteutuu käytännössä. Mulla on intoa paljon enemmän kuin osaamista. Ja kaiken aina rikon heti. Oon ihan paska askartelija, mutta jos mut joku laittas maksusta telkkariin askartelemaan vaikka Heikki Kinnusen kanssa niin lupaan että olisin hyvä!
Parempi olis kyllä sellanen ohjelma kun Rapula. Siinä askartelisin darrassa kaikkee tosi rumaa ja olisin huonovointinen. Askartelutarpeet keräisin kännissä ja niitä edellisen päivän pullojakin vois käyttää sitten vaikka ihanaan lamppuun!
Mulla oli joskus vuosia sitten ajatus myös mun omasta kokkiohjelmasta. Se idea on sellanen, että joisin itseni hirveeseen känniin ja sitten kokkaisin siitä upean gourmet-elämyksen mitä ikinä kaapista löytäisin! Idea lähti alunperin kaverin ja mun kännikokkailusta kun asuttiin vanhassa kulkutautisairaalassa pyynikillä. Frendi teki pizzaa ja mä tein karjalanpiirakoita. Aamulla herättiin ja kylmästä uunista löytyi kasa jauhoja, vettä ja tomaatti, ja mikrosta käpristynyt karjalanpiirakka missä oli vadelmahilloa ja suolakurkkua. Oon varma että noi mun formaatit olis tosi menestyksekkäitä ja saisin siitä kivasti rahaa. Loppuis kuulkaa tää pitkäaikaistyöttömyys ku seinään!
En oo hetkeen nyt taas kirjoitellut, on ollut paljon puuhaa ja lentelyä, ja sitten tulin taas kipeäksikin. Nyt alkaa olemaan inhimillinen olo, ja siispä jaksan vähän tänne purkaa ärsytystäni.
Tälläkertaa ärsyttää fazerin paahtoleipämainos. Ootteko nähneet? Siinä nainen paahtaa leipää ja voitelee sen. Ja se voiteluhan mua tässä nyt kiukuttaakin! Mun mielestä paahtoleipä tai mikä tahansa leipä kuuluu voidella KAUTTAALTAAN ääriään myöten, eikä sillain kun se siinä mainoksessa tekee, eli näin:
Mä siis oikeesti tongin ton mainoksen ja otin siitä screencappeja, että jokainen näkee tän suuren vääryyden! KUKA LEVITTÄÄ MARGARIININ NOIN!!!?? Mä olin ihan kauhuissani että EI! Toki ymmärrän, että mainokseen ei mahdu sitä huolellista voin levittämistä leivälle, mutta silti! Eikä tässä vielä kaikki. Oikein älähdin kun katsoin kun mainoksen nainen haukkaili sitä kuivaa osaa siitä leivästä!!
HYI! Kuivaa leipää! Paahtoleipä on ihanaa, ja suosikkiani on Fazerin paahtoleipä, mutta ei sitä kukaan tuolleen pelkälteen syö! Jakaako joku järkytyksen kanssani?
Sit toinen mainos, on muistaakseni keijun margariinimainos, missä sitä luonnehditaan raikkaaksi margariiniksi. Ei margariini voi maistua raikkaalle! Margariini on suolaista ja tunkkaista. Ensinnäkin ostan ainoastaan oivariinia (kevyt, koska elän itsepetoksessa) tai oikeaa voita jos on juhlatilanne tai leivon. En osta mitään muita margariineja, koska ne maistuu mun mielestä samalle kun laittais vaseliinia leivälle. Oivariinissa on sekin hyvä puoli että se käy paistamiseen ja leivontaan. Mutta ei margariini ole raikasta!
Koska olen alfa ja omega, totuus ja kaikkeus, voin myös kritisoida muiden ihmisten vääriä tapoja voidella voileipiä ja laittaa niihin täytteet. Ihan ekana näkkileipä. Näkkäri kuuluu AINA voidella sille karhealle puolelle, ei sille mönttiselle sileälle puolelle. Jos ei voitele karhealle, se maistuu pahalle. Sama hapankorpun kanssa. AINA karhealle puolelle!
Mä myös tein tälläsen hienon kaavion voileipien kasaamisesta. Vihreällä veellä on merkittynä ainoa oikea tapa kasata voileipiä, muut tavat on väärin ja pitäisi laissa kieltää! Punaisella ruksilla kaksi alempaa ovat vääriä tapoja kasata leipä.
Mä toivon että nyt olette viisaampia tässä asiassa, ja otatte oikeaoppisen leipäkäyttäytymisen etiketin haltuunne!
Lisäys: on myös hyväksyttävää ekassa vaihtoehdossa laittaa juusto salaatin alapuolelle.
Nyt taidan lopettaa tämän kirjoituksen naputtelun. Meinaan ihan tässä... EHE EHE LEIPÄÄNTYÄ!!!
Superhauska
Idols. Tuo television saaste. Silti sitä tulee allekirjoittaneen tuijoteltua.
Tänävuonna Suomen Idolsissa hehkutetaan tauotta tämän vuoden uskomatonta tasoa, ja sitä kuin kaikilta saa vahvoja esityksiä. Saanen olla eri mieltä. Kerta toisensa jälkeen kuulee epävireisiä kammottavia esityksiä ja rumasti uudelleen sovitettuja kappaleita. Musta tuntuu että tuomarit kehuu vaikka minkälaista epävireistä haperoivaa paskaa nämä idolikokelaat suustaan suoltavat, ja ulkonäön painotus on ollut mun mielestä huomattava. "Sä oot tosi hyvännäköinen siellä". MITEN SE LIITTYY LAULAMISEEN!!?? Tottakai lavakarismaa tarvitaan, mutta ei se pelkkä karisma ja hot body riitä! "Laulu oli kyllä vähän epävireessä, mutta se ei haittaa kun oot niin hyvännäköinen siellä!"
En sano että osaisin itse laulaa. Se itseasiassa on niin se asia, että kun mä laulan, on se vähän kun sikaa teuraalle vietäisiin ja joka kerta vire on paska, vaikka laulupelit toisin väittävät. Mutta paljon musiikkia kuunnelleena osaan kyllä tunnistaa lahjakkaan laulajan. Keikkojakin olen nähnyt ja hyvin ne lahjakkaat artistit siellä laulavatkin.
Mutta tää idols on nyt kyllä sellasta paskaa ollut, että ah, päästäkää mut sinne lavalle pieremään naama punaisena mikrofoniin, niin veikkaan saavani tuomareilta positiivista palautetta.
Uusi idolinne, petomaani-
Kävin tänään papakokeessa. Siitä nokkela otsikointikin. Hyi helvetti että se onkin ällöttävää! Mulla tulee aina huono olo kun kohdunkaulaa sorkitaan. Eikä siitä että joku vieras sohii mun haaroja, vaan ihan siitä paineen tunteesta. Sillon kun mulle leitettiin kuparikierukka meinasin oksentaa siihen pöydälle. Noh, asiasta toiseen. On mulla tässä oikeitakin juttuja tapahtunut. Ja saanpa ajatukset hetkeksi pois kaikenmaailman endometrioosi- ja syöpäpeloista :D
Viime viikolla oli tampere film festival, ja nyt pääsinkin parikin juttua katsomaan. Edellisessä postauksessa mainitsinkin ne kolme dokkaria jotka katsoin. Ja olis sen Harun Farckin kaks muutakin dokkaria ollut plevnassa, mutta sain niin vastustamattoman tarjouksen sille perjantaille, että lahjoitin plevnan liput naapurin Lounalle ja menin katsomaan tällaista Sari-kummini kanssa, joka tuli Tampereelle filkkaroimaan:
Chaplin: Nykyaika
Charles Chaplin (1889-1977) selvisi taiteilijana sekä äänielokuvan läpimurrosta että lamakaudesta, jotka molemmat tuhosivat useita hänen työtovereitaan.
Nykyaika (1936) valmistui viisi vuotta Kaupungin valojen jälkeen. Sen ensi-ilta oli 5.2.1936 Rivoli-teatterissa New Yorkissa. Elokuvan alkutekstissä todetaan, että Nykyaika on tarina teollisuudesta, yksityisestä yritteliäisyydestä – ihmiskunnan onnentavoittelusta.
Paulette Goddard (1910-1990) ja Chaplin olivat elokuvan tekoaikaan pariskunta myös yksityiselämässään. Elokuvan kaksikon, kulkurin ja orpotytön vaeltaessa loppukuvassa toiveikkaana käsi kädessä kohti taivaanrantaa jää kulkurin hahmo historiaan. ”Me pärjäämme!”
Unohtumaton klassikko esitetään mykkäkaudelle uskollisesti livesäestyksellä. Esityksen säestää Tampere Chamber kapellimestarinaan Kimmo Tullila.
Menkööt nyt tämäkin aihe läpi heppoisesta seulastani. onhan tässä jo käytykin ties mitkä pehvaan imeytyvät mekot ja karvojen ajelut läpi. Ei mulla siis mitään häpyä ole. Ja hävyn alueellehan tämä aihekin menee. Ohh, notkeaa ja nokkelaa aasinsiltaa! Mutta siis terveyssiteet ja pikkuhousunsuojat. Olenko aino ihminen kenellä mokomat eivät kalsareissa tunnu pysyvän! Se on harvinaista jos kaks tuntia pysyy etenkin pikkuhousunsuoja paikallaan!
Äsken nimittäin huomasin vessassa että mun tena (so to speak) oli kääntynyt sivuttain ja liimapuoli ylöspäin mun kalsareissa, näinollen siis tarttuen nivustaipeisiin ja SINNE kiinni. SIIS MITEN TÄMÄ ON MAHDOLLISTA!? Olen löytänyt pikkuhousunsuojan myös pakarastani ja sisäreidestä. Mun elämäni yks ehkä noloimmista jutuista oli, kun se penteleen lätyskä roikkui mun lahkeesta kaupungilla! :DDD Kauhee kun vieläkin hävettää. Ihmettelin vaan että mikä suhisee kengän vieressä ja TA-DAA! PIKKUHOUSUNSUOJA! Sit äkkiä otin sen käteen, käärin pikkuruiselle rullalle ja piilotin lumikasaan. Onneks sillon oli talvi, en tiedä mihin sen kesällä olisin keksinyt laittaa! Keväällä se sieltä varmaan paljastui. Swamp musicin edestä :D
Aikanaan oli sama ongelma myös siivekkeellisten menkkarättien kanssa. Mutta pääpointtina oli se, että millä ihmeen pikaliimalla se side sinne kalsariin pitää panna, ettei se liiku paikaltaan pois!? Vai pitääkö se kenties ommella?
Jakaako kukaan tän kohtalon kanssani?
Tää kuva on omistettu Suville, paint-piirrosten ystävälle <3
Jaahas, onkin taas venähtänyt aikaa aika paljonkin "normaalista" entrystä, joten nyt on sen aika. Mikäs tässä hissuksiin näpytellessä american idolin pyöriessä taustalla. Onhan täs vaikka mitä tullut touhuttuakin. 12.2. kävin mun viimekesäisen pomon kanssa IKEAssa. Käytiin katsomassa sinne parturiliikkeeseen vähän uutta ilmettä! Löydettiin ihanaa verhokangasta, mistä lupasin nykerrellä sitten verhot tässä piakkoin, maalailen myös jonkun maskuliiniseen makuun sopivan taulun seinälle. Lehtitelinettä ja sitä rataa. Uutta ilmettä se paikka vähän kaipaakin. Ja vaikkei ne miehet nyt mitään muutosta huomaisikaan, on uusi ilme työympäristössä aina piristävää! Ostin vähän itsellenikin rompoolia sieltä. Kankaan, josta ompelin itselleni ihmeellisen "tunikan" ja risuja. Ja tietty snöreneitä! Ainii, kynttilöitäki ostin! Risuista kuvia hieman alaspäin scrollatessa!
Samaisen viikon lauantaina ostin sipsipussin ja kiikuttelin pyllyni Heidille hervantaan parin viinipullon kolistessa kangaskassissa. Vedettiin pienimuotoiset pleksit ja mietittiin maailman pahuutta. Kotiin päästyäni olin aikamoisessa tötterössä ja kiskoin sitten vielä pikkutunneille asti vermuttia samalla lisäillen Facebookkiin jotain typeriä pieru-statuspäivityksiä Karin kiristellessä hampaita kännisen eukon takia :D Ja sit olikin krapula sunnuntaina.
Viime viikko sujuikin karvaisissa merkeissä. Leikkelin ja värjäilin nimittäin neljän ihmisen hiukset viikon aikana. Piipahdin työkkärissäkin. Perjantaina oli Miian hiusten vuoro ja leikattiin sille otsis ja muistakin hiuksista lähti aika monta senttiä. En kauheesti valehtele jos sanon että 20cm. Ja voi että Miiasta tuli sievä! Sit me lähettiin kohtalokkaalle reissulle!
"Muotibloggarit lähdössä baanalle"
Miia halus tarjota mulle palkaks jätskiä, enkä kamalasti estellyt. Pakarassa olikin just jäätelön mentävä rako. Mentiin sitten american dineriin ben & jerrysin toivossa, mutta mä tein kohtalokkaan virheen. Mun teki mieli jotain suolasta alkupalaksi, joten otettiin puokkiin ritiläperunat. Ja niitä syödessämme tuli VALOMERKKI! ME EI SAATU JÄÄTELÖÄ! Käytiin jopa plevnan leffateatterissa kysymässä onko cine atlas auki, jäätelöpallot silmissä. Ei siis kirjaimellisesti, vaan niinku toiveena jäde! No ei ollut auki ei. Mentiin sitten coffee houseen. Alettiin molemmat olemaan vähän väsyneitä ja kypsiä ikävään takaiskuun. Tilasin vaniljapirtelön. Se oli lämmin. Miia tilas kahvin toffeesiirapilla. Se oli niin makeaa että hampaisiin sattui. Mä sitten tein kamalan rikoksen ja kostoksi pöllin lusikan! Jos joku coffee housen ihminen tän lukee, niin voin tulla lusikan palauttamaan, mutta laatu oli niin paskaa että se lusikka oli kyllä täysin ansaittu hyvitys. Lusikka matkasi kotiin tissiliiveissä.
Lauantaina mutsi teki törkeen hyvää ruokaa. Jos jossain on kanaa, kermaa, smetanaa ja aurajuustoa, niin voiko se olla pahaa? EI VOI! Illalla askartelin myös mutsin luvalla sen parista vinyylilevystä tälläsiä, mitä kaikki aina askartelee:
Onnistuivat aika kivasti! Taidan hakea jostain kirpparilta viel halpislevyjä ja tehdä noita varastoon ja kiikuttaa ihmisille lahjaksi :D Erimallisilla kulhoilla sai vähän eri mallisia kippoja. On kyl maailman helpoin tehdä, eikä vaadi paljoa käsin räpläämistä. Pitäs jaksaa tehä yksi sileäkin. Mut pakko myöntää, että tuntu pieni pisto sydämessä, vaikka olin luvan saanut, kun mutsin läksiäislahjalevy "o mein papa" kohtalokkaasti suli kupristellen uunissa...
Sunnuntaina hajotti olla himassa. Miialta tuli pelastusviesti "huvittaisko sua lähtee mun kans ikeaan" ja minähän oikein juoksin meikkipöydän ääreen lappomaan pakkelia naamaan ja sit ei aikaakaan kun huristeltiin jo tavarataivaaseen bussilla. Osteltiin kaikkee IHKUU! Löysin niin halvalla uuden sänkypeiton että nappasin mukaan.
Musta, mukava puuvillainen ja isompi kun se valkoinen mikä tossa oli. Ja tuli vähän lisää tunnelmaa makkariinkin, kun se on ollut tähän asti niin valkoinen. Nyt vaan pitää taikoa pari valkosta tyynyä tuohon. Eiköhän tule ikeassa taas lähiaikoina käytyä moiset hakemassa. Tai mahdollisesti jos mutsi suostus sponssaan ideaparkista, jos sinne nyt intoudutaan perjantaina lähtemään. Pari spottiakin on nyt olkkarissa luomassa lisää valopisteitä, vaikka oikeesti nuo on vehovalot. Oon harkinnut niiden sijoittamista myös keittiöön... Saas nähdä mihin loppupeleissä päätyvät. Mutta kuva, uusista risuistakin.
Tällä viikolla ei olekaan sen kummempaa ohjelmaa tiedossa. Bilekutsun lähetin muutamalle mimmikaverille. Päätin pitää pukeudu-mustaan-karaokebileet 19.3. Sillon saatte taas katsoa kuvia kännisistä naisista! Naisista mustissaan! Mä lupaan jonkun oikein dramaattisen foton.
Eilen muuten bussipysäkillä oli tosi ärsyttävä tyttö. Sellanen tosi hipihtävä. Maailmanpelastajat. on monet kyllä tosi tekopyhiä. Tai no, kaikkihan on takinkääntäjiä ja kaksinaamaisia mutta voin antaa tässä ja nyt pari hyvää esimerkkiä Se eilinen muija joi "pillimehua" sellasta jotain soijamaitoa ja katseli muita hyvin tiedostaen nenänvartta pitkin. Tuli heti mieleen että se oli olevaan ympäristön ja vegaanisen elämäntavan tiedostava maailmanpelastaja. Siinä se joi folioon ja muoviin käärittyä maailmanpelastusmaitoaan.
Toinen esimerkki on viime kesältä. Näin sellasen eko-muijan joka katoin ei-öljylle banderolleja ja mielenosoituskylttejä.... HAI-SAAPPAAT JALASSA!!! MIstä ihmeestä se kuvittelee että ne sen saappaat on tehty!? Ei ne mistään eilisen voima-lehdistäkään ole tehty! Ai että mua sit välillä ärsyttää tollanen. Ärsyttää myös että inhokkini munamies voitti putouksen. Onneks sentään Tuksu pääs onnellisesti naimisiin <3 :D
Ja peta on myös oikein kaksinaismoralismin huipentuma. Tai oikeestaan se on ihan vaan silkkaa kusetusta.
Lukekaa tää ihan oikeesti. Tämä ei ole mikään vitsi. Enkä yritä nyt mitään kansankiihotusta, enkä ole itse tätä kuvaa tehnyt, mutta faktatietoa tuossa on.
Laittasivat sen rahan siihen mihin ihmiset luulee että se menee! Jumalauta että suututtaa.
Tähän loppuun vielä toinen loppumasennus. Kattokaa kuin hot oon ollu kun olin 18 :C
Kuis sitä onki päästäny ittesnä rupsahtamaan :D
rupsahtanut lihava
Mulla on ongelma mun jalkojen kanssa! Nimittäin nihkeys ja kylmyys. Enkä nyt siis puhu mistään jalkahikiongelmasta vaan siitä, että mulla on aina kylmät jalat.
Miksei mulla voi aina ollu aamujalat! Aamujalat on sellaset sileet, lämpöset, kuivat ja pehmeät ja ne on aamuisin vaan heräämisen jälkeen. Sit nanosekunnissa kun nousee sängystä ylös niin blimmmmm, jalat on kylmät ja nihkeät. Sit saa työntää sukkaa ja tossua jalkaan ja sit ne on kylmät ja nihkeät silti! Eikä siihen auta mikään. Ja ennen kuin tyrkytätte villasukkia niin ne tekee asian vielä pahemmaksi, eli vielä kylmemmäksi ja nihkeämmäksi! HYI ÄLLÖJALKA-Linda!!!! Haluan ikuiset aamujalat!
Ja sama muuten naaman kanssa. Aamulla kun herää ja katsoo peiliin, niin iho on tasaisen värinen ja sileä ja kuulas, mutta kun on ollut hereillä jonkun 10min niin johan näyttää sille kun olisi koitettu metsäpaloa sammuttaa korkkiruuvilla... Mistähän sekin muka sit johtuu!?
Johtopäätös--->älä nouse sängystä.
Kuka arvaa otsikosta mistä on kyse! Jos joku uskaltaa rehellisesti sanoa arvanneensa, lupaan tehdä tämän viikon aikana entryn kyseisen henkilön valitsemasta aiheesta, joa arvaajia on useita, teen kaikista! HAH!
Ja itseasiassa minut tuntien en ole vaikea veikata mikä ärsyttää tällä hetkellä kohtuuttoman paljon. Otan tietoisen riskin tehdessäni tän kiukuttelun, koska ihan älyttömän moni tästä typerästä jutusta tuntuu tykkäävän, mutta minä en! Ja nyt mulle sitten taas suututaan, LINDA SE EI TYKKÄÄ KROKSEISTA EIKÄ LOIRISTAKAAN!! Ehkä olen pikkusieluinen, mutta mulla on ainakin munat tunnustaa vihaavani (arvasitteko edes sanaleikistä) MUNAMIESTÄ!!!
Viime vuotisen Marja Tyrni hehkutuksen jälkeen jätin tietoisesti tämän vuoden Pudotukset katsomatta. Ihan vaan siitäkin syystä, että koko ohjelma on mun mielestä todella huono. Mihin suomalainen huumori on menossa? Marja Tyrni tekee levyn torttujen kostuttamisesta ja se myy enemmän kuin esimerkiksi varsin loistava Mokoman Sydänjuuret-albumi. IHAN OIKEESTI! Missä on Veli puolikuun ja Studio julmahuvin tasoiset oikeasti hauskat ja nokkelat komediasarjat! Kenen mielestä on ihan tosissaan hauskaa katsoa kun AMMATTINÄYTTELIJÄ on sulloutunut huppariin ja kimittää typerällä äänellä olevansa muna!!!??? Mä vielä jotenkin ymmärtäisin, että se naurattaa kerran, mutta että jumalauta viikosta toiseen ja nyt siltä tulee vielä levykin!!! Ja ennen kun joku saivartelee että "juurihan sanoit ettet ole katsonut putousta" en niin, mutta olen pari videota katsonut youtubesta että tietäisin mikä helvetti on munamies.
Mutta että ihan levykin munamieheltä!? Mistähän se laulaa. Suuresta sielustaan? Pienistä munista?
EI JUMALAUTA (kuten Repomies sanoisi, hah hei, Pasilahan onkin aika hauska, kotimainen ja huumoria) EN SITTEN YMMÄRRÄ! Pitäkää te munamiehenne, minä en kyllä tykkää. Eikä ole hauskaa minun mielestä. Jos joku pystyy rationaalisesti ja järkevin perustein kertomaan mulle miksi ja millä eri ulottuvuuksilla munamies on hauska ja hassu ja albuminjulkaisun arvoinen, niin korvani ovat höröllä! Miksi joku typerä munamies ansaitsee enemmän levytysaikaa studiossa, kuin joku lahjakas muusikko joka haluaa kertoa musiikillaan jotakin oikeita tunteita herättävää!? Ja ennenkaikkea, kuka laittaa 20€ siihen munamiehen SIELUTTOMAAN levyyn!?
No en saanu sitä perkeleen työpaikkaa!!! Minähä sanoin :( MINÄHÄN SANOIN PERRRKELE!!!
No joo.. Eilinen meni kieltämättä vähän ankeissa tunnelmissa, ja en voi väittää etteikö edelleenkin ottais pattiin ja lujaa. Tänään oli sentään onneks muita harhautuksia, etten kerennyt ajattelemaan asiaa oikeestaan ollenkaan. Mut eilen Muru kruunas mun paskat fiilikset tekemällä yököttävän tempun.
Vaihdettiin nimittäin kissanruokaa ja ilmeisesti neitokaisen kakka on koostunut erilailla, kun pieni papana oli vessan ulkopuolella ja pari metriä kiemuraista paskatuhrua pitkin eteisen lattiaa. Hyi helvetti. Mutta oli kyllä kissakin nolona. Se on ton saman tehnyt kerran aikasemmin kun kissanruoka vaihtu toiseen, ja se hilaa sitä hanuriaan just niinku koiratkin, etutassuilla hinkkaa menemään.
Kari vissiin aisti mun harmistuksen työpaikan mennessä sivu suun (sokeekin olis nähnyt mun maata laahaavan alahuulen) ja ehdotti että josko mentäis leffaan. Mentiinkin sit illalla katsomaan Rare exports. Se oli tosi hyvä! Mulla ei itseasiassa ollut mitenkään suuret, tai minkäänlaiset odotuksen koko leffaa kohtaan, mutta yllätyin positiivisesti. Ainoa miinus oli se, että olis pitänyt mennä katsomaan se ennen joulua!
Tänään oli mun sedän 60-v kemut. Käytiin siellä pariks tunniks poikkeamaan. Oli kivaa nähdä serkkujakin pitkästä aikaa! Ja ruoka oli ihanaa. En oo varmaan koskaan syönyt niin hyvää paahtoipaistia kun tänään söin!
Siitä sitten Miialle kylään. Samalla vein Miian ja Henkan synttärilahjan perille. Koska olen mielikuvitukseton paska, niin maalasin taulun. Noin A4 kokoinen Vincent Price:
Miia oli laittanut meille ihania juustokiekuroita ja persikka-lehtitaikinajuttuja ja oli pommacia. Kateltiin sitten 2h dokumenttia huulista:
No ei vaan. Valehtelin. Oikeesti me katottiin scifi-kauhu Pandorum. Se oli hyvä ja jännittävä, ja ton kuvan otin vaan siks, että halusin lesottaa teille että minäpäs olinki kaverilla syömässä hyviä herkkuja ja kattomassa elokuvaa videotykiltä kunnon äänentoistovehkeillä!! HAH HAH HAA!
Huomenna olis sit päivällinen mutsilla. Odotan savuporo-juustokeittoa kieli pitkällä!
Huomenna palaan saamaani tunnustukseen!
Kommentit tervetulleita!
Ne piristävät päivääni joka kerta!
